Tekniikat ja vinkit haltuun! : neuropsykiatrisen diagnoosin saaneiden lasten ohjaaminen lastensuojelun arjessa

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen sijaishuoltoyksikkö Lasten- ja nuortenkoti Vanamon kanssa. Työn tavoitteena oli saada tutkittua tietoa sosiaaliohjaamisen menetelmistä, joilla tuetaan neuropsykiatrisia piirteitä omaavan lapsen kasvua ja kehitystä. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat seuraavat: 1. Millaista on neuropsykiatrisen diagnoosin saaneiden lasten sosiaaliohjaus lastensuojelussa ja miten sitä voidaan kehittää? ja 2. Mitä ohjaamisen menetelmiä yksikössä käytetään?

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koottiin lastensuojelun kokonaisuudesta, sosiaaliohjauksesta, yleisimmistä neuropsykiatrisista diagnooseista, neuropsykiatristen diagnoosien mukana tuomista haasteista, sekä neuropsykiatristen lasten kanssa työskentelystä. Opinnäytetyömme tutkimusosuus toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena. Valitsimme tämän tutkimusmenetelmän, sillä kohteenamme oli oman työmme kehittäminen yhdessä työyhteisön kanssa. Tiedonkeruu tapahtui Learning cafe-menetelmällä. Työpaikkamme tiimipäivissä selvitimme työntekijöiden ajatuksia sosiaaliohjaamiseen liittyvistä menetelmistä, jotka ovat onnistuneita neuropsykiatrisen diagnoosin saaneiden lasten kanssa toimiessa. Analysoimme aineiston sisällönanalyysillä ja koostimme tulosten perusteella arkea helpottavan ja tukevan visuaalisen oppaan neuropsykiatrisen diagnoosin omaavan lapsen ohjaamisen menetelmistä. Opasta testasimme työpaikkamme kehittäjäryhmällä.

Tutkimustulosten perusteella yksikössä käytettävät ohjaamisen menetelmät kohdistuvat lasten toiminnanohjaukseen, tunnetaitoihin, itsesäätelytaitoihin, rauhoittumiskeinoihin ja aistisäätelyyn. Tämän lisäksi aineistosta ilmeni yleisiä sosiaaliohjaamisen kannalta tärkeitä tekijöitä kuten ohjaamisen ja tiimityöskentelyn lähtökohtia, erityislapsen ymmärtämiseen ja yleisiin pelisääntöihin liittyviä tekijöitä. Tärkeintä neuropsykiatrisen diagnoosin omaavan lapsen ohjaamisessa on ympäristön ja toiminnan muokkaaminen lapsen tarpeita vastaavaksi. Erityinen lapsi tarvitsee aikuisilta erityistä ymmärtämistä. Arjen tavoitteet ovat tärkeä asettaa taitojen mukaisiksi ja riittävällä ennakoinnilla lisätään onnistumisten mahdollisuutta.

The thesis was carried out in collaboration with the foster care unit, Lasten- ja nuortenkoti Vanamo, in the South Ostrobothnia welfare region. The aim of the thesis was to gather research-based information on social guidance methods that support the growth and development of children with neuropsychiatric traits. The research questions were as follows: 1. What does social counselling for children with neuropsychiatric diagnoses look like in child welfare, and how can it be developed? and 2. What methods of counselling are used in the unit.

The theoretical framework of our thesis was compiled on the basis of the overall understanding of child welfare, social counseling, the most common neuropsychiatric diagnoses, the challenges that come with neuropsychiatric diagnoses, and working with children with neurodevelopmental disorders. The emprical part of our thesis was conducted as a qualitative action research. We chose this research method to develop the work done in our workplace. Data collection was conducted using the Learning Cafe method. During our workplace team gathering days, we explored employees' thoughts on methods of social guidance that they felt were successful when working with children with neurodevelopmental disorders. We analyzed the data using content analysis and created a practical and supportive visual guide on guidance methods for children with neurodevelopmental disorders. We tested the guide with our workplace development group.

Based on the research results, the guidance methods used in the unit focus on children's management of operations, emotional skills, self-regulation skills, calming techniques, and sensory regulation. In addition, the material revealed general factors that are important for social guidance, such as the principles of guidance and teamwork, factors related to understanding children with special needs and general rules. The most important aspect of guiding a child with a neuropsychiatric diagnosis is adapting the environment and activities to the child's needs. A special child requires special understanding of adults. It is important to set everyday goals that are in line with the child's skills, and by sufficient anticipation, the possibility of success can be increased.