"Bär du dina känslor ensam..." Vårdarens behov av defusing efter dödsfall på vårdavdelning.
Lagerström, Katri (2023)
Lagerström, Katri
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051811645
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051811645
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on analysoida hoitajan kokemaa tarvetta jälkipuintiin, defusing, kohdatessa kuolemaa hoito-osastoilla. Kertoen hoitajan kokemista tunteista. Kyvystä olla läsnä kuolevaa ja omaisia varten. Mutta missä on hoitajan omat tunteet? Vaikka hoitajan lähestymistapa on ammattimainen, se on emotionaalinen prosessi, joka käydään läpi sekä kuoleman aikana että sen jälkeen.
Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida haastattelututkimuksen avulla, kantaako hoitajat mukanaan piileviä tunteita työssä tapahtuneen kuoleman jälkeen ja miten he reagoivat niihin. Ja onko heillä tarvetta defusing/jälkipuintiin tapahtuman jälkeen. Haastatteluja tehtiin kuudelle hoitotyössä toimivalle 17–48-vuotiaalle hoitajalle pitkä- ja lyhytaikaisesta hoidosta. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisältöanalyysillä. Teoreettisena lähtökohtana käytettiin KASM. Aron Antonovsky (1987)
Seurauksena oli, että hoitajan tunteet kuoleman jälkeen ovat hyvin erilaisia. Tunteita koetaan enemmän, kun hoitosuhde on kestänyt pidempään. Surua, epävarmuutta mutta samalla myös esiintyi turvallisuutta, tutkimuksessa esiin tulleiden tunteiden joukossa. Tunteet ovat usein piilossa, mutta haastateltavat myös ilmaisevat puhuvansa lähinnä kollegoidensa kanssa. Muita purku keskusteluita oli harvoin tarjottu. Hoitajatyön ammattimaisuutta ja ammattiylpeyttä pystyi haastatteluista lukemaan.
Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida haastattelututkimuksen avulla, kantaako hoitajat mukanaan piileviä tunteita työssä tapahtuneen kuoleman jälkeen ja miten he reagoivat niihin. Ja onko heillä tarvetta defusing/jälkipuintiin tapahtuman jälkeen. Haastatteluja tehtiin kuudelle hoitotyössä toimivalle 17–48-vuotiaalle hoitajalle pitkä- ja lyhytaikaisesta hoidosta. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisältöanalyysillä. Teoreettisena lähtökohtana käytettiin KASM. Aron Antonovsky (1987)
Seurauksena oli, että hoitajan tunteet kuoleman jälkeen ovat hyvin erilaisia. Tunteita koetaan enemmän, kun hoitosuhde on kestänyt pidempään. Surua, epävarmuutta mutta samalla myös esiintyi turvallisuutta, tutkimuksessa esiin tulleiden tunteiden joukossa. Tunteet ovat usein piilossa, mutta haastateltavat myös ilmaisevat puhuvansa lähinnä kollegoidensa kanssa. Muita purku keskusteluita oli harvoin tarjottu. Hoitajatyön ammattimaisuutta ja ammattiylpeyttä pystyi haastatteluista lukemaan.