La Bohème: en studie i Giacomo Puccinis mästerverk

Abstract

Examensarbetet forskar i Giacomo Puccinis 1896 års opera La Bohème med syfte att kunna identifiera musikaliska teman och ledmotiv, hur kompositionsarbetet löpt mellan kompositör och librettister och hur verkliga händelser ur upphovsmännens liv har citerats i verket. Arbetet lyfter fram de huvudsakliga upphovsmännens bakgrunder och biografier samt presenterar handlingen jämsides med en musikalisk analys, i vilken de olika teman som lyfts fram presenteras.

Arbetet strävar till att skapa en djupare förståelse kring Puccinis personliga kompositionsstil i kombination med hans dramaturgiska kompetens och hur dessa två stöder varandra och verket som helhet. I arbetet lyfts fram aspekter kring den musikaliska tematikens mångsidighet och utveckling i förhållande till det dramaturgiska berättandet.

Arbetet dryftar även kring verkets tidsförankring med de paralleller som söks mellan dramaturgisk handling och upphovsmännens egna erfarenheter i deras samtida liv samt vem dessa upphovsmän var och hurdana liv de levde.

Arbetets slutmål är att kunna redogöra för hur Puccini utvecklar sina melodiska idéer över ett längre verk och hur han anpassar de melodiska idéerna enligt vad som utspelar sig på scenen samt hur dessa melodiska idéer eventuellt finns emotionellt förankrade i Puccinis egna erfarenheter. Arbetet behandlar också ytligt huruvida dessa personliga upplevelser kunnat bidraga till verkets otroliga popularitet i över 125 års tid och hur det Puccinis personliga berättarteknik väcker detta intresse hos publiken i generation efter generation.

Opinnäytetyö tutkii Giacomo Puccinin vuoden 1896 oopperaa La Bohème tarkoituksenaan tunnistaa musiikillisia teemoja ja johtoaiheita, säveltäjän ja libretistien välisen sävellystyön etenemistä ja sitä, miten todellisia tapahtumia tekijöiden elämästä on lainattu teokseen. Työ tuo esiin tärkeimpien tekijöiden taustat ja elämäkerrat sekä esittelee oopperan juonen musiikillisen analyysin kanssa, jossa esitellään esille nostettuja teemoja.

Työ pyrkii luomaan syvempää ymmärrystä Puccinin henkilökohtaisesta sävellystyylistä yhdistettynä hänen dramaturgiseen osaamiseensa ja siihen, miten nämä kaksi tukevat toisiaan ja teosta kokonaisuutena. Työssä korostetaan musiikillisen tematiikan monipuolisuuteen ja kehitykseen liittyviä näkökohtia dramaturgiseen kerrontaan nähden.

Työssä käsitellään myös teoksen kiinnitystä tiettyyn aikakauteen tutkimalla niitä yhtenäisyyksiä, joita etsitään dramaturgian ja tekijöiden omien kokemusten välillä heidän elämässään, sekä sitä, kuka nämä tekijät olivat ja millaista elämää he elivät.

Työn lopputavoitteena on pystyä selostamaan, miten Puccini kehittää melodisia ideoitaan pidemmässä teoksessa ja miten hän sopeuttaa melodisia ideoita näyttämölle sijoittuvien tapahtumien mukaan sekä miten nämä melodiset ideat ovat mahdollisesti emotionaalisesti ankkuroituneita Puccinin omiin kokemuksiin. Työssä käsitellään myös pintapuolisesti sitä, ovatko nämä henkilökohtaiset kokemukset voineet vaikuttaa teoksen uskomattomaan suosioon yli 125 vuoden ajan ja miten Puccinin henkilökohtainen kerrontatekniikka herättää yleisön kiinnostuksen sukupolvesta toiseen.

The thesis researches Giacomo Puccini's 1896 opera La Bohème with the aim of identifying musical themes and leitmotifs, how the composition work has run between composer and librettists, and how real events from the authors’ lives have been cited in the work. The work highlights the backgrounds and biographies of the main authors and presents the plot alongside a musical analysis, in which the different themes highlighted are presented.

The work seeks to create a deeper understanding around Puccini's personal compositional style combined with his dramaturgical skills and how these two support each other and the work as a whole. The work highlights aspects around the versatility and evolution of the musical themes in relation to the dramaturgical storytelling.

The work also spans the work's historical placement in time with the parallels sought between dramaturgical action and the creators’ own experiences in their contemporary lives and who these authors were and what lives they lead.

The end goal of the work is to account for how Puccini develops his melodic ideas over a longer work and how he adapts the melodic ideas according to what plays out on stage and how these melodic ideas may be emotionally rooted in Puccini's own experiences. The work also superficially addresses whether these personal experiences have contributed to the work's incredible popularity for over 125 years and how Puccini's personal storytelling technique arouses this interest in audiences for generation after generation.