Sosiokulttuurinen innostaminen osallisuustyössä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sanataiteen hyödyntämistä osallisuustyössä kynnyksettömässä palvelupisteessä. Usea palvelupisteessä kävijä on kaikista haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassamme. Porissa sijaitsevassa palvelupiste Lissussa aloitettiin viiden kokoontumiskerran suljettu ryhmätoiminto, jossa osallistujat sanoittivat omia tunteitaan ja kokemuksiaan runoja kirjoittamalla. Tavoitteena oli auttaa heitä jäsentämään omaa elettyä elämäänsä ja tulemalla sitä kautta nähdyiksi ja kuulluiksi. Lisäksi tavoitteena oli painattaa runoista kirja.

Työmenetelmänä käytettiin sosiokulttuurista innostamista. Sosiokulttuurisen innostamisen tavoitteena on auttaa ihmisiä löytämään itsestään erilaisia taitoja sekä edistää sosiaalista kehitystä. Sosiokulttuurinen innostaminen on yhteisölähtöistä toimintaa ja toimiakseen se tarvitsee teorian ja toiminnan yhteen liittämistä sekä osallistumista. Kyseiseen käsitteeseen pohjautui osallisuustyönä toteutettu luovan kirjoittamisen ryhmä, joka osoitti sen, miten voimaannuttavaa yhdessä kirjoittaminen oli. Se vahvisti yhteisöön kuulumista ja auttoi kirjoittajia oman elämänsä jäsentämisessä ohjaajan traumasensitiivisen työotteen välityksellä.

Tutkimuksessa käytettiin aloitus- ja lopetuskyselyitä. Vastauksista koottiin analyysi, joiden perusteella todettiin, että kirjoitusryhmään osallistuneet hyötyivät kirjoittamisesta. Vastauksista ilmeni, että tavoite toteutui, koska jokainen vastasi tulleensa nähdyksi sekä kuulluksi. Lisäksi sosiokulttuurinen innostaminen todettiin käytännölliseksi työmenetelmäksi, koska jokainen kyselyyn vastannut innostui kirjoittamisesta niin, että haluavat jatkaa sitä edelleen.

This thesis explored the use of word art in inclusion work in a no-threshold service point. Many service point visitors are among the most vulnerable in our society. In the service point Lissu in Pori, a closed group activity was started in five sessions, where the participants expressed their feelings and experiences by writing poems. The aim was to help them to articulate their own lives and, in doing so, to be seen and heard. The aim was also to print a book of poems.

The working method used was socio-cultural inspiration. The aim of socio-cultural inspiration is to help people to discover different skills in themselves and to promote social development. Socio-cultural inspiration is a community-based activity and in order to work, it needs a combination of theory and action, as well as participation. The participatory creative writing group, based on this concept, demonstrated how empowering it was to write together. It reinforced a sense of belonging to the community and helped the writers to structure their own lives through the trauma-sensitive work of the facilitator.

The study used a start and end questionnaire. An analysis of the responses was compiled, which showed that the participants in the writing group benefited from the writing. The responses showed that the objective was achieved as everyone responded that they had been seen and heard. In addition, socio-cultural engagement was found to be a practical method of working, as each respondent was so inspired by writing that they want to continue to do it.