Lähisuhdeväkivallan puheeksi ottaminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien ajatuksia ja kokemuksia asiakasperheessä tapahtuvan lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta. Opinnäytetyössä tutkittiin, millaisia lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiseen liittyviä haasteita varhaiskasvattajat kokivat sekä millaisia toimintatapoja tai ajatuksia varhaiskasvattajat hyödynsivät puheeksi ottamisen tilanteissa. Varhaiskasvattajilta kysyttiin myös, millaista tukea he kaipaisivat lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiseen sekä kuinka he kokivat tunnistavansa lähisuhdeväkivallan muotoja.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon sisältyi myös määrällisiä kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 39 varhaiskasvattajaa, ja vastaukset kerättiin kyselylomakkeella. Tutkimuksesta kerrottiin erilaisissa varhaiskasvattajien Facebook-ryhmissä, joiden kautta tutkimuksesta kiinnostuneet saivat osallistua kyselyyn vapaaehtoisesti ja ilman tunnistetietoja. Opinnäytetyön avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.

Tuloksista kävi ilmi, että varhaiskasvatuksessa kohdattiin paljon perheitä, joissa tiedettiin tai epäiltiin tapahtuvan lähisuhdeväkivaltaa. Väkivalta oli varhaiskasvattajien mukaan kohdistunut niin lapsiin kuin aikuisiin. Puheeksi ottamisen haasteeksi varhaiskasvattajat nimesivät muun muassa epävarmuuden siitä, kuinka puheeksi ottamiseen reagoidaan, sekä näytön puutteen. Varhaiskasvattajat kertoivat myös, että lapsiin kohdistunutta väkivaltaa epäiltäessä aihetta ei saatu ottaa perheen kanssa puheeksi, vaan siitä oli ilmoitettava suoraan viranomaisille. Kun selvitettiin puheeksi ottamiseen liittyviä toimintatapoja, vastasivat varhaiskasvattajat muun muassa lähestymistapojen, hyvän ilmapiirin, keskustelun pohjustamisen sekä taustatuen olevan tärkeitä puheeksi ottamiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen mukaan varhaiskasvattajat kaipasivat lisää puheeksi ottamiseen liittyviä ohjeistuksia ja koulutuksia sekä työyhteisön tukea. Lisäksi kaivattiin tietoa mahdollisista yhteistyötahoista. Tutkimuksesta selvisi, että varhaiskasvattajat kokivat tunnistavansa lähisuhdeväkivallan muotoja jonkin verran.

Tutkimus osoittaa, että varhaiskasvattajilla on paljon puheeksi ottamista tukevia ajatuksia ja toimintatapoja. Tutkimuksessa esiin tuotujen haasteiden perusteella lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiseen kaivataan kuitenkin lisää vahvistamista, tietoa sekä jatkotutkimuksia.

The objective of this study was to gather information about early childhood educators’ experiences and thoughts about bringing up domestic violence that possibly takes place in families who attend early childhood education. The study also gathered information about what kind of support would early childhood educators need when bringing up domestic violence into discussion, and how do they find themselves recognising different forms of domestic violence.

The data were collected through a questionnaire, to which 39 early childhood educators answered. The data were analyzed using qualitative content analysis.

The results suggest that early childhood educators have good knowledge on how to bring up domestic violence into discussion with families. For example, the participants stated that it is important to maintain a good atmosphere and prepare the conversation. However, the study also showed that early childhood educators face some challenges bringing up domestic violence. These are, for example insecurity and lack of proof. The participants also stated that they wish to have more support, for example more training. In addition, the study also showed that early childhood educators recognize some of the different forms of domestic violence.