Saatavakauppa perintäyhtiön näkökulmasta saatavien elinkaaren eri vaiheissa

Abstract

Yrityksillä on mahdollisuus periä myyntisaataviaan itsenäisesti, mutta nykyaikana on jatkuvasti suositumpaa hyödyntää perintäyhtiöitä perinnän ulkoistamisessa. Perintäyhtiön kanssa käytävä saatavakauppa, jossa yritys myy saatavansa perintäyhtiön omistukseen rahaosuutta vastaan, on myös lisääntynyt. Tässä opinnäytetyössä käsitellään saatavakauppaa pääasiallisesti saatavaa ostavan perintäyhtiön näkökulmasta.

Opinnäytetyön keskeisenä tavoitteena on selvittää, onko perintäyhtiölle merkityksellistä, missä saatavan elinkaaren eri vaiheissa ja tilanteissa saatavakauppaa tehdään. Tarkoituksena on laajentaa saatavakaupasta tehtyä tutkimusta käytännön haastattelututkimuksen avulla. Tutkimus selvittää, millaiset asiat vaikuttavat saatavakannan ostopäätökseen ja arvonmääritykseen perintäyhtiön näkökulmasta. Opinnäytetyössä pääpaino on yksityisasiakassaatavien saatavakaupassa.

Haastattelututkimuksessa haastateltiin perintäyhtiön kolmea saatavakaupan asiantuntijaa. Haastatteluissa merkittävinä havaintoina nousivat esille seuraavat asiat: perintäyhtiön volyymiedun hyödyntäminen uusien ja aiemmin ostettujen saatavien toimenpiteiden yhdistämisessä, keskikooltaan pienemmän pääoman saatavat ovat tuottavampia kuin isommat saatavat, perintäyhtiöillä ei ole juurikaan kiinnostusta hankkia yrityssaatavia niiden haastavamman perittävyyden takia sekä saatavakannalle ei ole yhtä selkeää optimaalista ostohetkeä vaan ostohetken pitää vastata ostettavan saatavakannan perintäriskiä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että saatavien ostaminen ja niiden periminen omaan lukuun on perintäyhtiöille merkittävä liiketoiminnan alue ja myös yritysten näkökulmasta saatavakauppa voidaan nähdä varteenotettavana vaihtoehtona perinteiselle perinnälle. Perintäyhtiön kilpailuetu ostettujen saatavien perinnässä on huomattavan pitkä tarkastelujakso, joka voi olla jopa 10–15 vuotta. Perintäyhtiöille omistuksessa olevien saatavien periminen voi olla suhteellisesti kannattavampaa kuin asiakassaatavien perintä, sillä ne voivat itsenäisinä toimeksiantajina käyttää perintään monipuolisempia toimintamalleja.

The objective of this thesis is to study the different stages of the receivable’s life cycle and in what situations the selling of receivables is performed. The study has been carried out from the debt collection agency’s (DCA) point of view. The aim is to expand on existing studies on the selling of receivables by conducting an interview study. The thesis aims to determine the facts affecting the decision to purchase receivables and their valuation from the DCA’s standpoint.

In conclusion, there is no unambiguous optimal time for the purchase of corporate receivables. Instead, the time of purchase should correlate with the collection risk of the receivables. The competitive advantage of the DCA in the debt collection of the purchased receivables is that it has a notably longer review period in the debt collection, even up to 10 to 15 years. It may also be more profitable for a DCA to collect receivables it owns rather than collecting on behalf of its clients, because as an independent principal it can utilise more diverse operating models in collecting the receivables. Further, the purchasing of receivables and the collection for one’s own account is a notable business area for the DCAs.