Keskiluokkainen media: onko verkkomedioiden julkaisemista säästövinkeistä hyötyä pienituloisille suomalaisille?
Heikkilä, Kiia (2023)
Heikkilä, Kiia
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915487
Tiivistelmä
Tässä tutkimustyyppisessä opinnäytetyössä tutkittiin säästövinkkijuttuja, jotka on julkaistu isojen kotimaisten medioiden verkkojulkaisuissa vuoden 2022 aikana. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, hyödyttävätkö säästövinkit pienituloisia lukijoita vai onko oletuslukija keskiluokkainen, kuten toimittaja itsekin.
Tietoperustassa käsiteltiin muun muassa köyhyyden kokemusta, toimittajien keskiluokkaisuutta ja mediasyrjintää, eli median tapaa kirjoittaa toiseuttavasti tai holhoavasti tietyistä ryhmistä, tässä tapauksessa pienituloisista. Opinnäytetyössä tuotiin ilmi korrelaatio toimittajien keskimääräisen sosioekonomisen aseman ja keskiluokkaisesti kirjoitetun journalismin välillä, mutta syy-seuraussuhdetta ei todennettu.
Tutkimusaineistoksi kerättiin yhteensä 177 säästövinkkiä, joista suurin osa oli Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien julkaisemista jutuista. Mukana oli yksi juttu Yle Uutisilta, yksi Me Naisilta ja kaksi MTV Uutisilta. Aineisto luokiteltiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Vinkit luokiteltiin ensiksi 11 alaluokkaan niin, että esimerkiksi energiansäästöön liittyvät vinkit muodostivat yhden alaluokan ja hävikin välttäminen, lainaaminen sekä kierrättäminen toisen alaluokan. Seuraavassa vaiheessa alaluokat jaettiin neljään yläluokkaan ”Yleiset säästövinkit”, ”Vinkit, jotka vaativat resursseja”, ”Ei oikeastaan säästövinkki” ja ”Vinkit, joita kaikki voivat hyödyntää”.
Tutkimuksessa todettiin, että suurin osa säästövinkeistä hyödyttää keskiluokkaista lukijaa. Vinkeistä oli eniten hyötyä lukijalle, joka ei ole tottunut säästeliääseen elämäntapaan ja joka ei tiedä tarkalleen, mihin hänen rahansa kuluvat. Tulososassa pohdittiin, johtuuko tämä toimittajien tiedostamattomista oletuksista ja asenteista vai halutaanko lukijoiksi nimenomaan mahdollisimman maksukykyisiä potentiaalisia tilaajia.
Pohdinta-luvussa käsiteltiin sitä, miten toimittajat voivat omat etuoikeutensa tunnistamalla pyrkiä tekemään inklusiivisempaa journalismia myös silloin, kun kyseessä on nopeasti kirjoitettava ja julkaistava verkkojuttu.
Tietoperustassa käsiteltiin muun muassa köyhyyden kokemusta, toimittajien keskiluokkaisuutta ja mediasyrjintää, eli median tapaa kirjoittaa toiseuttavasti tai holhoavasti tietyistä ryhmistä, tässä tapauksessa pienituloisista. Opinnäytetyössä tuotiin ilmi korrelaatio toimittajien keskimääräisen sosioekonomisen aseman ja keskiluokkaisesti kirjoitetun journalismin välillä, mutta syy-seuraussuhdetta ei todennettu.
Tutkimusaineistoksi kerättiin yhteensä 177 säästövinkkiä, joista suurin osa oli Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien julkaisemista jutuista. Mukana oli yksi juttu Yle Uutisilta, yksi Me Naisilta ja kaksi MTV Uutisilta. Aineisto luokiteltiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Vinkit luokiteltiin ensiksi 11 alaluokkaan niin, että esimerkiksi energiansäästöön liittyvät vinkit muodostivat yhden alaluokan ja hävikin välttäminen, lainaaminen sekä kierrättäminen toisen alaluokan. Seuraavassa vaiheessa alaluokat jaettiin neljään yläluokkaan ”Yleiset säästövinkit”, ”Vinkit, jotka vaativat resursseja”, ”Ei oikeastaan säästövinkki” ja ”Vinkit, joita kaikki voivat hyödyntää”.
Tutkimuksessa todettiin, että suurin osa säästövinkeistä hyödyttää keskiluokkaista lukijaa. Vinkeistä oli eniten hyötyä lukijalle, joka ei ole tottunut säästeliääseen elämäntapaan ja joka ei tiedä tarkalleen, mihin hänen rahansa kuluvat. Tulososassa pohdittiin, johtuuko tämä toimittajien tiedostamattomista oletuksista ja asenteista vai halutaanko lukijoiksi nimenomaan mahdollisimman maksukykyisiä potentiaalisia tilaajia.
Pohdinta-luvussa käsiteltiin sitä, miten toimittajat voivat omat etuoikeutensa tunnistamalla pyrkiä tekemään inklusiivisempaa journalismia myös silloin, kun kyseessä on nopeasti kirjoitettava ja julkaistava verkkojuttu.