Vesinäytteiden typpihappohajotus autoklaavilla ICP-OES- mittauksia varten
Miettinen, Mirva (2023)
Miettinen, Mirva
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915478
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin KVVY Tutkimus Oy:n metalli – ja alkuaineanalytiikan osastolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli verifioida ja ottaa käyttöön laboratoriolle uusi standardinmukainen esikäsittelymenetelmä ensisijaisesti luonnonvesinäytteille, joista mitataan niiden sisältämä rautapitoisuus ICP-OES- analyysilaitteella.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli mitata uudella esikäsittelymenetelmällä käsiteltyjen vesinäytteiden sisältämä kokonaisrautapitoisuus ja verrata tuloksia tällä hetkellä käytössä olevalla esikäsittelymenetelmällä saatujen näytteiden tuloksiin. Menetelmien tuloksia verrattiin toisiinsa useiden verifiointiparametrien avulla. Lisäksi vertailussa käytettiin Suomen Ympäristökeskuksen lähettämien pätevyyskoenäytteiden tuloksia.
Tällä hetkellä esikäsittelymenetelmänä on mikroaaltouuniavusteinen typpihappohajotus, joka perustuu standardiohjeeseen SFS-EN ISO 15887-2. Tarkoituksena oli kehittää esikäsittelymenetelmä, jossa käytetään mikroaaltouunin sijasta autoklaavia. Autoklaavin käyttö esikäsittelyssä voi nostaa esikäsittelykapasiteettia ja vähentää näytteiden läpimenoaikaa. Lisäksi näytteenkäsittelystä aiheutuvan kontaminaation riski pienenee ja esikäsittelyvaiheiden määrä vähenee, jolloin voidaan saavuttaa kustannussäästöä. KVVY Tutkimus Oy:n laboratoriossa rautaa analysoidaan myös fotometrisellä menetelmällä
Opinnäytetyön tuloksena todettiin, että verrattaessa uuden menetelmän tuloksia vanhaan, asetetut tavoitteet täyttyivät ja uusi esikäsittelymenetelmä voidaan ottaa käyttöön vanhan menetelmän rinnalle. Uuden esikäsittelymenetelmän ansiosta kontaminaatioriski pienenee, jolloin se lisää myös tulosten luotettavuutta. Koska näytteissä on yleensä analysoitavana myös muita alkuaineita kuin rauta, ei uudella menetelmällä voida vielä täysin korvata vanhaa. Menetelmän kehitysehdotuksina ovat autoklaavin näytetelineen kehittäminen ja näyteputkiin liittyvien ongelmien ratkaisu. Lisäksi menetelmää voidaan laajentaa myös muiden alkuaineiden määritykseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli mitata uudella esikäsittelymenetelmällä käsiteltyjen vesinäytteiden sisältämä kokonaisrautapitoisuus ja verrata tuloksia tällä hetkellä käytössä olevalla esikäsittelymenetelmällä saatujen näytteiden tuloksiin. Menetelmien tuloksia verrattiin toisiinsa useiden verifiointiparametrien avulla. Lisäksi vertailussa käytettiin Suomen Ympäristökeskuksen lähettämien pätevyyskoenäytteiden tuloksia.
Tällä hetkellä esikäsittelymenetelmänä on mikroaaltouuniavusteinen typpihappohajotus, joka perustuu standardiohjeeseen SFS-EN ISO 15887-2. Tarkoituksena oli kehittää esikäsittelymenetelmä, jossa käytetään mikroaaltouunin sijasta autoklaavia. Autoklaavin käyttö esikäsittelyssä voi nostaa esikäsittelykapasiteettia ja vähentää näytteiden läpimenoaikaa. Lisäksi näytteenkäsittelystä aiheutuvan kontaminaation riski pienenee ja esikäsittelyvaiheiden määrä vähenee, jolloin voidaan saavuttaa kustannussäästöä. KVVY Tutkimus Oy:n laboratoriossa rautaa analysoidaan myös fotometrisellä menetelmällä
Opinnäytetyön tuloksena todettiin, että verrattaessa uuden menetelmän tuloksia vanhaan, asetetut tavoitteet täyttyivät ja uusi esikäsittelymenetelmä voidaan ottaa käyttöön vanhan menetelmän rinnalle. Uuden esikäsittelymenetelmän ansiosta kontaminaatioriski pienenee, jolloin se lisää myös tulosten luotettavuutta. Koska näytteissä on yleensä analysoitavana myös muita alkuaineita kuin rauta, ei uudella menetelmällä voida vielä täysin korvata vanhaa. Menetelmän kehitysehdotuksina ovat autoklaavin näytetelineen kehittäminen ja näyteputkiin liittyvien ongelmien ratkaisu. Lisäksi menetelmää voidaan laajentaa myös muiden alkuaineiden määritykseen.
