Talousmetsien luonnonhoidon kehityshorisontit: metsäalan askelmerkit korkeampaan monimuotoisuuteen

Abstract

Talousmetsien luonnonhoidon tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa metsien monimuotoisuutta metsänkäsittelyn kaikissa vaiheissa. Keskeisiä keinoja ovat säästöpuiden, lahopuiden ja käsittelemättömien suojatiheikköjen jättäminen, vesien varsien suojavyöhykkeiden, soiden ja kivennäismaiden välisten vaihettumisvyöhykkeiden ja peltojen reunavyöhykkeiden käsittelemättömyys tai erityinen käsittely sekä puuston rakenteellisesta, lajistollisesta ja tilajärjestyksellisestä vaihtelusta huolehtiminen.

Luonnonhoitoa on vakiinnutettu osaksi metsäalan käytännön toimintaa 1990-luvun puolivälistä lähtien, mutta tulokset on yleisesti todettu varsin maltillisiksi ja selvää kohennusta kaipaaviksi. Kuitenkin keskusteluissa esitettävät kehitysajatukset toistavat itseään ja hakevat vastauksia useasti tehottomaksi havaituista perinteisistä tiedottamisen, koulutuksen ja neuvonnan keinoista.

Työn tarkoituksena oli ajatuspajanomaisesti tuottaa ideoivaa kehityspohdintaa materiaaliksi luonnonhoidon yleistä kehittämistä varten. Luonnonhoidon edistämisen ongelmatiikkaa lähestyttiin käyttäytymistaloustieteellisen ihmiskuvan näkökulmasta. Tarkoituksena oli tuottaa perusymmärrystä inhimillisen ajattelun ja käyttäytymisen luontaisesta epärationaalisuudesta sekä joistakin sen huomioimisen keinoista. Keskiössä oli luonnonhoidollinen valintamuotoilu, eli erilaisten luonnonhoidon valintatilanteiden muodostaminen yhtäältä ajatusharhojen kielteisiä vaikutuksia välttäviksi ja toisaalta niitä valitsijalle itselleen edullisesti hyödyntäviksi.

Tämän ymmärryksen pohjalta ideoitiin kehityshorisonttimalli, jossa metsäalalle jalkautetaan vaiheittain kolme luonnonhoidollista kehityskokonaisuutta; 1) luonnonhoitolomake, 2) säästöpuuhakkuu, sekä 3) leimikkomuotoilun työkalu & Uusi metsäAsiantuntija. Kukin horisontti laajentaa edellistä, rikastaa alan luonnonhoidollista tietotaitoa, kehittää luonnonhoidollista ajatustapaa sekä valmistelee omaksumaan seuraavan vaiheen. Lopputuloksena muodostuu kaikki horisontit yhteenkokoava Uuden metsäAsiantuntijan kokonaiskonsepti: tulevaisuuden metsäammattilaisprofiili, jota luonnehtii vahva tietoinen suorituskyky sekä luonnonhoidollisessa leimikonsuunnittelussa, toimeenpanossa että käyttäytymisen ohjailussa.