Fukushimas Spöke : En reflektion över scenkonst och pedagogik

Abstract

I detta arbete har jag undersökt och utforskat relationen mellan scenkonst och pedagogik. Jag var säker på innan jag började skriva detta arbete att relationen mellan dem är starkare än vad jag trott från början.

Jag inser nu att scenkonst och pedagogik inte är samma ämne som jag hade väntat mig, utan är istället inflätade i varandra kors och tvärs som trådar i en sinnessjuk trasmatta.

Genom att reflektera över teaterkonstens alla pedagogiska aspekter har jag redogjort för dem i detta arbete. Jag hänvisar till dem i samband med mina egna insikter jag gjort under skapande processen till mitt konstnärliga slutarbete.

Jag behandlar också ämnen utöver scenkonst och pedagogik som utmaningar, musik, film, men också frågor kring kärnkraft. Eftersom pjäsen som texten är baserad på innefattar dessa saker, ansåg jag det endast passande att behandla dessa frågor också i mitt slutarbetes skriftliga format.

Mina förhoppningar är att inte bara teaterpedagoger ska kunna få någonting ut av detta arbete, utan att alla som undervisar, eller sysselsätter sig med någonting kreativt ska kunna ta med sig någonting av sin läsning. Jag hoppas även att kunna förmedla nya kunskaper till vem som än intresserar sig för skapande processer, pedagogik eller kärnkraft.

Textens format följer med processen i kronologisk ordning och kapitlen är strukturerade efter teman, konstområden och mina egna reflektioner för att ge texten ett naturligt flöde. Jag hoppas detta bidrar till en njutbar läsning.

Tässä työssä olen tutkinut näyttämötaiteen ja pedagogiikan välistä suhdetta. Ennen tämän teoksen kirjoittamista, olin varma että niiden välinen suhde on vahvempi kuin mitä alun perin olin luullut.

Ymmärrän nyt, että näyttämötaide ja pedagogiikka eivät ole sama aine kuin odotin, vaan ne kietoutuvat toisiinsa kuin langat mielettömään räsymattoon.

Tässä työssä pohdin kaikkia teatteritaiteen pedagogisia puolia, ja teen niistä selonteon. Viittaan niihin omien näkemysteni yhteydessä, joita tein luomisprosessin aikana lopulliseen taiteelliseen työhöni.

Käsittelen myös näyttämötaiteiden ja pedagogiikan lisäksi muita aiheita, kuten haasteita, musiikkia, elokuvaa, mutta myös ydinvoimaan liittyviä kysymyksiä. Koska tekstin perustana oleva näytelmä sisältää näitä asioita, ajattelin, että on tarkoituksenmukaista käsitellä näitä asioita myös opinnäytetyöni kirjallisessa muodossa.

Toivon, että teatteriopettajat eivät ole ainoa ammattiryhmä, joka saa tästä työstä jotain irti, vaan kaikki jotka opettaa tai työskentelevät jonkin luovan aineen parissa, voisivat ottaa lukemisestaan jotain mukaansa. Toivon myös voivani välittää uutta tietoa luovista prosesseista, pedagogiikasta tai ydinvoimasta kiinnostuneille.

Tekstin muoto seuraa prosessia kronologisessa järjestyksessä, ja kappaleet ovat jaettu teemojen, taiteen alueiden ja omien pohdiskelujeni mukaa. Toivon että tämä toisi tekstille luonnollisen virtauksen, ja täten mahdollisimman miellyttävän lukukokemuksen.

In this work, I have investigated and explored the relationship between performing arts and pedagogy. I was sure before I started writing this work that the relationship between them is stronger than I thought from the beginning.

I now realize that performing arts and pedagogy are not the same subject as I had expected but are instead interwoven and crisscrossing, like threads in an insane rag rug.

By reflecting on all the pedagogical aspects of theater art, I have given an account of them in this work. I refer to them in relation to my own insights I made during the creative process to my artistic final exams.

I also deal with subjects in addition to performing arts and pedagogy such as challenges, music, film, but also questions about nuclear power. Since the play on which the text is based involves these things, I felt it was only appropriate to address these subjects also in the written format of my final exams.

My hopes are that not only theater educators will be able to get something out of this work, but that everyone who teaches, or works with something creative, will be able to get something out of their reading. I also hope to be able to pass on new knowledge to whoever is interested in creative processes, pedagogy or nuclear power.

The format of the text follows the process in chronological order and the chapters are structured according to themes, art areas and my own reflections to give the text a natural flow. I hope this contributes to an enjoyable read.