”ÄITI SANOI, ETTÄ MÄ OLEN TEMPERAMENTTINEN” : Vuorovaikutus ja temperamentit lasten soittotunneilla

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin vuorovaikutusta ja temperamentteja lasten soittotunneilla. Työssä perehdyttiin vuorovaikutukseen liittyviin asioihin, etenkin sanalliseen ja sanattomaan viestintään sekä kolmeen lapsiin kohdistuvaan temperamenttiteoriaan: Thomasin ja Chessin, Bussin ja Plominin sekä Kaganin teorioihin. Tavoitteena oli selvittää, miten soitonopettaja voisi kehittää vuorovaikutustaan ja miten eri temperamentteja tulisi ottaa huomioon lasten soittotunneilla. Tutkimusmenetelmä on laadullinen sekä kokemuksellinen.

Soittotunneilla kaikki lähtee vuorovaikutuksesta. Toimiva vuorovaikutus edistää motivaation syntymistä ja auttaa luomaan oppimiselle suotuisaa ilmapiiriä. Temperamentit vaikuttavat olennaisesti vuorovaikutukseen. Temperamentti tarkoittaa yksilön luonteenomaista tapaa reagoida ärsykkeisiin. Se on joukko synnynnäisiä taipumuksia ja yksilön myöhemmän persoonallisuuden varhainen, biologinen perusta.

Johtopäätöksenä todettiin, että temperamenttitutkimuksiin perehtyminen auttaa soitonopettajaa ymmärtämään paremmin sekä itseään että oppilaitaan. Tämä taas parantaa soittotuntien vuorovaikutusta ja näin edistää itse oppimista.