On pakko painaa pitkää päivää – päiväkirja taitovalmentajan arjesta

Abstract

Tämän päiväkirjamuotoisen opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata taitovalmentajan osaamistarpeita ja monia erilaisia rooleja työnkuvan sisältä. Opinnäytetyön kirjoittaja toimi itse jääkiekkoseuran taitovalmentajana, mutta työn valmistuessa ei ollut enää samassa toimessa. Päiväkirjamerkinnät koostettiin työpäiväkirjojen pohjalta poikkeuksellisesti koko työssäoloajalta 16.10.2016 – 18.6.2022 väliseltä ajalta.

Työnkuva on jaettu taitovalmentajan omien kokemusten pohjalta neljään suurempaan kokonaisuuteen, joita on käyty läpi päiväkirjamerkinnöissä. Taitovalmentajan rooli on sisältänyt lasten ja nuorten taitovalmentajana toimimista, vapaaehtoisten johtamista, valmentajien osaamisen kehittämistä ja perusseuratyötä. Päiväkirjamerkinnöissä osa kokonaisuuksista on pilkottu pienempiin osiin, jotta lukijan on helpompi erottaa asioita toisistaan. Valmentamisen taustana on toiminut suomalainen valmennusosaamisen malli, josta on tarkasteltu lasten ja nuorten kokonaisuutta valmentajan osaamistarpeiden ja taidon oppimisen näkökulmasta. Vapaaehtoisten johtamisessa on pureuduttu työn erityispiirteisiin ja motivaatioon. Valmentajien osaamisen kehittäminen on jaettu työssä eniten ilmentyviin kouluttamiseen ja mentorointiin.

Taitovalmentajalla oli mahdollisuus vaikuttaa oman työnkuvansa kehittymiseen kuuden vuoden aikana Junior-Pelicansissa, minkä seurauksena työnkuva miltei puolitettiin kahdelle eri taitovalmentajalle viimeiselle vuodelle. Sen seurauksena pelaaja- ja valmentajakontaktien määrä tuplaantui ja työn merkittävyys kasvoi huomattavasti. Työn kannalta merkittävät sidosryhmät jaettiin kahdelle kehälle, sisä- ja ulkokehälle. Sisäkehän kanssa kohtaamiset olivat viikoittaisia ja ulkokehän osalta enemmän satunnaisia vuoden aikana.

Työpäiväkirjojen pohjalta muodostuneet päiväkirjamerkinnät nostivat esiin olennaisia asioita taitovalmentajan arjesta, mistä on helposti johdettavissa työn osaamistarpeita eri rooleissa. Pohdinta toteutettiin myös näiden suunnassa. Ihmissuhdetaitojen merkitys lasten ja nuorten valmentamisessa, vapaaehtoisten johtamisessa ja valmentajien osaamisen kehittämisessä korostuivat. Ihminen on kohdattava yksilönä kunkin omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien mukaan. Laji- ja urheiluosaamisen joukossa myös opettamis- ja ohjaamisosaamiseen kannattaa panostaa lasten valmennuksessa ja pohtia myös uudenlaisia konsteja opettaa taitoa. Mentoroinnin ja kouluttamisen merkitys on olennainen osa vapaaehtoisten valmentajien tuki- ja kehittämisjärjestelmää.

Työn pohjalta voidaan todeta taitovalmentajan työn vaativan monenlaisia osaamistarpeita aina riippuen siitä, missä roolissa kulloinkin arjessa toimii. Taitovalmentajan osaamisen lisääminen ja itsensä kehittäminen on olennainen osa ammatillisen kehittymisen kasvua.