Hybridipuistojen sähkönsiirto ja MW-luokan energiavarastot – synergiaedut
Kuusisto, Antero (2023)
Kuusisto, Antero
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220624
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060220624
Tiivistelmä
Suomen sähköenergian tuotannon toimiala on murroksessa. Euroopassa on tavoite saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Suomen omat tavoitteet ovat tätäkin tiukemmat, kun pyrimme hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Juurisyyt ilmaston kannalta ovat selvät, ja tavoitteet nykytilanteen korjaamiseksi ovat riittävän kunnianhimoiset saavuttaaksemme kaikille paremman elinympäristön.
Energiasektorilla investoidaan valtavasti uusiutuvaan energiaan, ja fossiilisia tuotantomuotoja korvaantuu kiihtyvällä tahdilla ilmastoystävällisemmillä vaihtoehdoilla. Samalla tuotantolaitosten hajautuminen ympäri maata, ja sähköntuotannon säätilariippuvuus ovat merkittävä haaste Suomen kantaverkolle. Kantaverkkoyhtiö Fingrid investoi verkon kehittämiseen huimia määriä, ja kehittää jatkuvasti uusia tapoja vastata energiamurroksen tuomiin haasteisiin.
Kantaverkko tarvitsee kaiken saatavilla olevan joustokyvyn kyetäkseen vastaamaan energiamurroksen tuomiin haasteisiin. Samaan aikaan yhteiskunnallisessa keskustelussa on hyvin voimakkaasti esillä sähkönsiirron vaatimat maa-alueet ja niistä määritettävät korvaustasot.
Tuulivoimahankkeet toteutetaan tänä päivänä markkinaehtoisesti, eikä uusia tuotantotukia enää myönnetä. Aurinkovoiman osalta suuren mittaluokan tuotantolaitokset ovat Pohjolassa vielä verrattain uusi ilmiö, ja sen kannattavuus verrattuna tuulivoimaan on hieman heikompi. Tässä työssä tarkastellaan tuuli- ja aurinkopuiston yhteistuotantoa, ja tuotantoprofiilin vaikutuksia verkkoliitynnän investointeihin, aikatauluihin sekä hyväksyttävyyteen. Lopputuloksista tutkitaan, onko tuulivoimahankkeeseen mahdollista sisällyttää myös aurinkovoiman tuotantoa niin, että verkkoliityntään ei aiheudu merkittäviä haittavaikutuksia. Lisäksi selvitetään, mikä on MW-luokan energiavaraston rooli verkkoliitynnän kannalta.
Energiasektorilla investoidaan valtavasti uusiutuvaan energiaan, ja fossiilisia tuotantomuotoja korvaantuu kiihtyvällä tahdilla ilmastoystävällisemmillä vaihtoehdoilla. Samalla tuotantolaitosten hajautuminen ympäri maata, ja sähköntuotannon säätilariippuvuus ovat merkittävä haaste Suomen kantaverkolle. Kantaverkkoyhtiö Fingrid investoi verkon kehittämiseen huimia määriä, ja kehittää jatkuvasti uusia tapoja vastata energiamurroksen tuomiin haasteisiin.
Kantaverkko tarvitsee kaiken saatavilla olevan joustokyvyn kyetäkseen vastaamaan energiamurroksen tuomiin haasteisiin. Samaan aikaan yhteiskunnallisessa keskustelussa on hyvin voimakkaasti esillä sähkönsiirron vaatimat maa-alueet ja niistä määritettävät korvaustasot.
Tuulivoimahankkeet toteutetaan tänä päivänä markkinaehtoisesti, eikä uusia tuotantotukia enää myönnetä. Aurinkovoiman osalta suuren mittaluokan tuotantolaitokset ovat Pohjolassa vielä verrattain uusi ilmiö, ja sen kannattavuus verrattuna tuulivoimaan on hieman heikompi. Tässä työssä tarkastellaan tuuli- ja aurinkopuiston yhteistuotantoa, ja tuotantoprofiilin vaikutuksia verkkoliitynnän investointeihin, aikatauluihin sekä hyväksyttävyyteen. Lopputuloksista tutkitaan, onko tuulivoimahankkeeseen mahdollista sisällyttää myös aurinkovoiman tuotantoa niin, että verkkoliityntään ei aiheudu merkittäviä haittavaikutuksia. Lisäksi selvitetään, mikä on MW-luokan energiavaraston rooli verkkoliitynnän kannalta.