Uuspaperittomaksi : Kun turvapaikanhakijan vastaanottopalvelut lakkaavat, mutta paluu kotimaahan ei ole vaihtoehto
Pyhtilä, Pia (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060320996
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060320996
Tiivistelmä
Opinnäytteen lähtökohta oli kysymys, mitä yhteiskunta odottaa uuspaperittomaksi jääneen henkilön tekevän tilanteessa, jossa hänen tulisi lainvoimaisen kielteisen päätöksen jälkeen poistua maasta, mutta maasta poistuminen ei ole jostain syystä mahdollista tai henkilö ei halua poistua maasta. Tilanne voi olla myös se, että henkilön kotimaa ei ota maasta poistettavaa vastaan. Uuspaperittomalla vastaanottopalvelut ovat loppuneet ja hänen jatkotilanteensa on auki tai käsittelyssä. Hän on ikään kuin välitilassa ja hänen jatkotilanteensa on auki. Opinnäytteen tavoitteena oli selvittää, mitä palveluja uuspaperittomalla on mahdollisuus käyttää ja mistä palveluita saa. Opinnäytteen tavoitteena oli myös nostaa vaikeasti hahmotettavaa aihetta osaltaan esiin erityisesti Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen näkökulmasta.
Opinnäyte toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisesta näkökulmasta hyödyntäen pehmeää sisällön analyysiä. Aineiston keruu suoritettiin strukturoimattomalla avoimella haastattelulla. Haastatteluja oli 11 ja ne suoritettiin tapaamisissa, Teamsissa sekä yhdessä puhelussa. Haastatellut olivat eri tavoin paperittomuuden ja uuspaperittomuuden parissa viranomaistyössä, päättävissä elimissä tai muuten heidän parissaan työskenteleviä henkilöitä tai itse jossain paperittomuuden kaltaisessa tilanteessa olevia tai olleita henkilöitä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, joka pohjautui aineistosta laadittuihin käsitekarttoihin. Käsitekartoilla etsittiin aineistosta termistöä, joka nosti esiin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuskysymykseen saadut vastaukset osoittavat, että erilaisia palveluja on olemassa sekä julkisella että kolmannella sektorilla. Palvelut ovat kuitenkin hajanaiset ja niihin päädytään jopa sattumanvaraisesti. Palvelut vaihtelevat suuresti ja epätietoisuus niiden saatavuudesta on yleistä. Uuspaperittoman kohtaamalla viranomaisella on suuri merkitys palveluihin ohjautumisella. Mikään taho ei varsinaisesti koordinoi palveluja yhteiskuntatasolla. Paperittomuuden ja uuspaperittomuuden ympärillä on osaamisvajetta eivätkä palvelut tavoita kaikkia niitä tarvitsevia. Viranomaispelko, poliittinen tahtotila ja nopeaan muuttuvat lait ja säädökset hidastavat ja vaikeuttavat kokonaisuuden hahmottamista sekä kehittämistyötä. Nähtiin kuitenkin, että hyvinvointialueiden myötä on mahdollista kehittää paremmin toimivia järjestelmiä esimerkiksi siksi, että dokumentointia voidaan kehittää yhtenäisemmäksi.
Opinnäyte toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisesta näkökulmasta hyödyntäen pehmeää sisällön analyysiä. Aineiston keruu suoritettiin strukturoimattomalla avoimella haastattelulla. Haastatteluja oli 11 ja ne suoritettiin tapaamisissa, Teamsissa sekä yhdessä puhelussa. Haastatellut olivat eri tavoin paperittomuuden ja uuspaperittomuuden parissa viranomaistyössä, päättävissä elimissä tai muuten heidän parissaan työskenteleviä henkilöitä tai itse jossain paperittomuuden kaltaisessa tilanteessa olevia tai olleita henkilöitä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, joka pohjautui aineistosta laadittuihin käsitekarttoihin. Käsitekartoilla etsittiin aineistosta termistöä, joka nosti esiin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuskysymykseen saadut vastaukset osoittavat, että erilaisia palveluja on olemassa sekä julkisella että kolmannella sektorilla. Palvelut ovat kuitenkin hajanaiset ja niihin päädytään jopa sattumanvaraisesti. Palvelut vaihtelevat suuresti ja epätietoisuus niiden saatavuudesta on yleistä. Uuspaperittoman kohtaamalla viranomaisella on suuri merkitys palveluihin ohjautumisella. Mikään taho ei varsinaisesti koordinoi palveluja yhteiskuntatasolla. Paperittomuuden ja uuspaperittomuuden ympärillä on osaamisvajetta eivätkä palvelut tavoita kaikkia niitä tarvitsevia. Viranomaispelko, poliittinen tahtotila ja nopeaan muuttuvat lait ja säädökset hidastavat ja vaikeuttavat kokonaisuuden hahmottamista sekä kehittämistyötä. Nähtiin kuitenkin, että hyvinvointialueiden myötä on mahdollista kehittää paremmin toimivia järjestelmiä esimerkiksi siksi, että dokumentointia voidaan kehittää yhtenäisemmäksi.
