Kohti parasta hoitoa Etelä-Savon sairaanhoitopiiriin alueella : Hoitohenkilökunnan näkemys näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisesta
Halminen, Piia; Pitkänen, Emilia (2014)
Halminen, Piia
Pitkänen, Emilia
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014090213700
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014090213700
Tiivistelmä
Käytännön hoitotyön tulisi olla perusteltua toimintaa; näyttöön perustuvaa. Ilman näyttöön perustuvaa toimintaa potilaat eivät saa korkealaatuista hoitoa, terveysvaikutukset vaarantuvat sekä terveydenhuollon kustannukset nousevat. Tutkimusten mukaan näyttöön perustuvaa toimintaa sitoutuvasti toteuttavat hoitajat pystyvät toimimaan työssään itsenäisemmin sekä ovat työhönsä tyytyväisempiä.
Opinnäytetyömme on raportti näyttöön perustuvan hoitotyön työryhmän jäsenten luoman keskustelurungon tuloksista. Keskustelurungon avulla haluttiin saada työyhteisöt miettimään, kuinka työyksiköissä toteutuu oman työn arviointi, näyttöön perustuvan tiedon hankinta ja käyttö sekä kuinka hoitotyön johto tukee edellä mainittuja asioita. Keskustelurunko sisälsi avoimia ja suljettuja kysymyksiä. Suljetut kysymykset analysoitiin sisällön erittely- menetelmällä ja suljetut kysymykset käsiteltiin SPSS-ohjelmalla, jonka avulla saatiin vastausten keskiarvo, kuinka monta oli vastannut kuhunkin kysymykseen sekä miten vastaukset jakautuivat.
Näyttöön perustuvan tiedon hankintaa ja käyttöä edistäviä tekijöitä olivat moniammatillisuus, riittävät resurssit, aikaa tutkimuksiin perehtymiseen, ohjausta tutkitun tiedon tulkitsemiseen sekä koulutusta ja mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Estäviä tekijöitä näyttöön perustuvan tiedon käyttöön ja hankintaan oli aika, resurssipula, työn organisoinnin puute, heikko motivaatio esimerkiksi tutkimusten etsimiseen ja tulkitsemiseen, aktiivisuuden puute sekä vaihtuva henkilökunta. Oman työn arviointimahdollisuuksia pidettiin tärkeänä osana hoitotyötä ja iso osa arvioinnista tapahtui käytännön hoitotyössä, keskustelutilanteissa tai palavereissa. Koettiin myös, että asiakkailta saatu suullinen, kirjallinen tai sähköinen palaute oli tärkeää työn ulkopuolista arviointia.
Työpisteissä kuuluttiin moniin ammatillisiin kehittämisverkostoihin. Suurin osa oli erilaisia työryhmiä tai ammatti-liittoja niin organisaation sisällä kuin alueellisestikin. Johdolta toivotut asiat mukailivat näyttöön perustuvan tiedon hankintaa ja käyttöä koskevia sekä arviointiin liittyviä tekijöitä. Hoitotyön lähiesimiehiltä ja ylemmältä johdolta toivottiin lähinnä aikaa ja resursseja näyttöön perustuvan tiedon hankintaa ja käyttöä ajatellen. Ylemmältä johdolta toivottiin kasvoja, jotta käytännön hoitotyöntekijät kokisivat heidät enemmän läsnä arjessa oleviksi.
Keskustelurunko oli tiivistetty yleiskatsaus siitä, miten näyttöön perustuvan tiedon hankinta, käyttö ja oman työn arviointi toteutuvat työyksiköissä käytännön tasolla ja miten hoitotyön johto antaa tähän tukensa. Keskustelurungosta jäi puuttumaan potilaan mieltymysten ja arvojen osa-alue, joka kuuluu näyttöön perustuvan toiminnan kontekstiin.
Opinnäytetyömme on raportti näyttöön perustuvan hoitotyön työryhmän jäsenten luoman keskustelurungon tuloksista. Keskustelurungon avulla haluttiin saada työyhteisöt miettimään, kuinka työyksiköissä toteutuu oman työn arviointi, näyttöön perustuvan tiedon hankinta ja käyttö sekä kuinka hoitotyön johto tukee edellä mainittuja asioita. Keskustelurunko sisälsi avoimia ja suljettuja kysymyksiä. Suljetut kysymykset analysoitiin sisällön erittely- menetelmällä ja suljetut kysymykset käsiteltiin SPSS-ohjelmalla, jonka avulla saatiin vastausten keskiarvo, kuinka monta oli vastannut kuhunkin kysymykseen sekä miten vastaukset jakautuivat.
Näyttöön perustuvan tiedon hankintaa ja käyttöä edistäviä tekijöitä olivat moniammatillisuus, riittävät resurssit, aikaa tutkimuksiin perehtymiseen, ohjausta tutkitun tiedon tulkitsemiseen sekä koulutusta ja mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Estäviä tekijöitä näyttöön perustuvan tiedon käyttöön ja hankintaan oli aika, resurssipula, työn organisoinnin puute, heikko motivaatio esimerkiksi tutkimusten etsimiseen ja tulkitsemiseen, aktiivisuuden puute sekä vaihtuva henkilökunta. Oman työn arviointimahdollisuuksia pidettiin tärkeänä osana hoitotyötä ja iso osa arvioinnista tapahtui käytännön hoitotyössä, keskustelutilanteissa tai palavereissa. Koettiin myös, että asiakkailta saatu suullinen, kirjallinen tai sähköinen palaute oli tärkeää työn ulkopuolista arviointia.
Työpisteissä kuuluttiin moniin ammatillisiin kehittämisverkostoihin. Suurin osa oli erilaisia työryhmiä tai ammatti-liittoja niin organisaation sisällä kuin alueellisestikin. Johdolta toivotut asiat mukailivat näyttöön perustuvan tiedon hankintaa ja käyttöä koskevia sekä arviointiin liittyviä tekijöitä. Hoitotyön lähiesimiehiltä ja ylemmältä johdolta toivottiin lähinnä aikaa ja resursseja näyttöön perustuvan tiedon hankintaa ja käyttöä ajatellen. Ylemmältä johdolta toivottiin kasvoja, jotta käytännön hoitotyöntekijät kokisivat heidät enemmän läsnä arjessa oleviksi.
Keskustelurunko oli tiivistetty yleiskatsaus siitä, miten näyttöön perustuvan tiedon hankinta, käyttö ja oman työn arviointi toteutuvat työyksiköissä käytännön tasolla ja miten hoitotyön johto antaa tähän tukensa. Keskustelurungosta jäi puuttumaan potilaan mieltymysten ja arvojen osa-alue, joka kuuluu näyttöön perustuvan toiminnan kontekstiin.