Työhyvinvointi hybridityössä. Asiantuntijoiden kokemuksia uudesta työskentelymallista.

Abstract

Työelämä on viimeisen kolmen vuoden aikana kokenut merkittävän muutoksen koronapandemian levittyä maailmalla. Pandemian myötä etätyöskentely yleistyi etenkin asiantuntijatyössä ja edelleen suuri osa tietotyöläisistä työskentelee vähintään osan ajasta etänä. Uudeksi asiantuntijatyön malliksi on muodostunut hybridityö, jossa työtä tehdään vaihdellen etä- ja lähityöympäristössä. Uuden työskentelymallin myötä on tärkeää varmistaa, että hybridityö on terveellistä ja turvallista, sillä työhyvinvointi vaikuttaa merkittävästi niin yksilöön kuin koko organisaatioonkin. Työhyvinvointiin liittyvät haasteet ovat rasite yhteiskunnalle.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista on työhyvinvointi hybridityössä. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan hybridityöhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoitui asiantuntijaorganisaatiossa hybridityömallin mukaisesti työskentelevät henkilöt. Tulosten avulla toimeksiantajaorganisaatio ja muut asiantuntijaorganisaatiot voivat muokata nykyisiä toimintatapojaan, niin että ne tukevat työhyvinvointia uudessa työnteon mallissa.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä, koska tutkimuksen kohteena oli ihmisten kokema todellisuus. Aineisto kerättiin tutkimukseen osallistuvien tuottamien päiväkirjadokumenttien ja puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, joka auttoi tuomaan esiin hybridityöhyvinvoinnin kannalta merkittävät asiat.

Tulokset osoittivat, että asiantuntijat ovat tyytyväisiä työhyvinvointiinsa hybridityössä. Hybridityömallin koettiin vaikuttavan positiivisesti työssä jaksamiseen ja työn ja henkilökohtaisen elämän tasapainottamiseen. Yhteisöllisyyden ylläpitämistä pidettiin tärkeänä paitsi yksilön sosiaalisen hyvinvoinnin, myös yhteistyön sujuvuuden vuoksi. Fyysisen työhyvinvoinnin osalta korostuivat vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä huono ergonomia.

Hybridityöhyvinvointia parantavat valinnan vapaus etä- ja lähityöpäivien välillä, hyvät itsensä johtamisen taidot, organisaation yhtenäiset toimintavat sekä mahdollisuudet viettää aikaa työyhteisön jäsenten kanssa. Työhyvinvointia heikentävät pitkät etätyöjaksot, vuorovaikutuksen haasteet sekä sekä epäkäytännöllinen lähityöympäristö.