Verenkierron häiriötilan tunnistaminen ja hoito akuutissa vaiheessa
Huolman, Iina (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521435
Tiivistelmä
Verenkiertovajaus on vakava häiriö peruselintoiminnoissa. Sen edenneestä vaiheesta käytetään nimeä sokki. Tämän henkeä uhkaava tilan hoitomuodot ovat moninaiset ja syntymekanismista riippuvaiset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät auttavat verenkiertovajauksen tunnistamisessa sekä millä keinoin tätä potilasryhmää hoidetaan. Tavoitteena oli luoda tiivistetty kirjallinen kuvaus aiheesta, jota voidaan hyödyntää niin alan opiskelijoiden kuin ammattilaisten keskuudessa.
Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työprosessi eteni johdonmukaisesti kaikki kirjallisuuskatsauksen vaiheet läpi käyden. Työtä ja hakuprosessia ohjasi seuraava tutkimuskysymys: Mitä osaamista sairaanhoitaja tarvitsee akuutin sokkipotilaan tilan tunnistamisessa ja hoidossa? Katsauksen tutkimukset on valittu hoitotieteellisistä tietokannoista, kuten PubMed ja Medic. Näiden lisäksi käytettiin asiantuntijoiden laatimia oppikirjoja kuten Akuuttihoito-opas (2018) ja Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito (2021).
Tuloksista kävi ilmi, että verenkiertovajauksen tunnistamista ohjaa sokin oirekuvan tuntemus sekä huolellinen taustatietojen selvittäminen. Tilan tunnistamisen apuna käytetään erilaisia laboratoriokokeita sekä kuvantamistutkimuksia. Esimerkiksi veren laktaattipitoisuutta pidettiin tärkeänä kudoshypoksian mittarina. Erilaiset pisteytysjärjestelmät olivat tulosten mukaan pääosin hyviä työkaluja kriittisesti sairaan potilaan tilan arviointiin. Hoitomuodot riippuivat pitkälti sokin syntymekanismista. Yhdelle tyypille optimaalinen hoito saattoi jopa pahentaa toisen sokkityypin tilaa. Riittävää nesteytystä sekä vasoaktiivista lääkehoitoa pidettiin sokin hoidon kulmakivinä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että verenkiertovajauksen tunnistamista ohjaa monet peruselintoiminnoissa ilmenevät häiriöt. Ihmisen anatomian ja fysiologian tuntemus helpottaa käytännön hoitotyötä kriittisesti sairasta potilasta hoidettaessa. Oirekuvan kartoitus on tärkeää, sillä se nopeuttaa lääkäriä diagnoosin muodostamisessa ja oikean hoitomuodon valinnassa. Parhaimmassa tapauksessa nopea sokin tunnistaminen ja hoidon viipymätön aloitus pelastaa potilaan hengen.
Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työprosessi eteni johdonmukaisesti kaikki kirjallisuuskatsauksen vaiheet läpi käyden. Työtä ja hakuprosessia ohjasi seuraava tutkimuskysymys: Mitä osaamista sairaanhoitaja tarvitsee akuutin sokkipotilaan tilan tunnistamisessa ja hoidossa? Katsauksen tutkimukset on valittu hoitotieteellisistä tietokannoista, kuten PubMed ja Medic. Näiden lisäksi käytettiin asiantuntijoiden laatimia oppikirjoja kuten Akuuttihoito-opas (2018) ja Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito (2021).
Tuloksista kävi ilmi, että verenkiertovajauksen tunnistamista ohjaa sokin oirekuvan tuntemus sekä huolellinen taustatietojen selvittäminen. Tilan tunnistamisen apuna käytetään erilaisia laboratoriokokeita sekä kuvantamistutkimuksia. Esimerkiksi veren laktaattipitoisuutta pidettiin tärkeänä kudoshypoksian mittarina. Erilaiset pisteytysjärjestelmät olivat tulosten mukaan pääosin hyviä työkaluja kriittisesti sairaan potilaan tilan arviointiin. Hoitomuodot riippuivat pitkälti sokin syntymekanismista. Yhdelle tyypille optimaalinen hoito saattoi jopa pahentaa toisen sokkityypin tilaa. Riittävää nesteytystä sekä vasoaktiivista lääkehoitoa pidettiin sokin hoidon kulmakivinä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että verenkiertovajauksen tunnistamista ohjaa monet peruselintoiminnoissa ilmenevät häiriöt. Ihmisen anatomian ja fysiologian tuntemus helpottaa käytännön hoitotyötä kriittisesti sairasta potilasta hoidettaessa. Oirekuvan kartoitus on tärkeää, sillä se nopeuttaa lääkäriä diagnoosin muodostamisessa ja oikean hoitomuodon valinnassa. Parhaimmassa tapauksessa nopea sokin tunnistaminen ja hoidon viipymätön aloitus pelastaa potilaan hengen.