Organisaation resilienssi: uudistumiskyvykkyyden vahvistaminen huonekalualan pk-yrityksessä
Koistinen, Tanja (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521519
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521519
Tiivistelmä
Organisaatioiden toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti odottamattomien tapahtumien seurauksena. Se, kuinka organisaatiot reagoivat äkillisen kriisin yllättäessä, nähdään organisaation resilienssinä. Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä organisaation resilienssistä ilmiönä, tunnistaa mitkä tekijät vaikuttavat organisaation resilienssiin ja selvittää kuinka organisaation uudistumiskyvykkyyttä voidaan vahvistaa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin kohdeyrityksessä teemahaastatteluin. Kaikkia organisaatiossa tutkimushetkellä työskennelleitä henkilöitä haastateltiin. Henkilöstön kokemuksia verrattiin johtajan näkemyksiin, jotta saatiin parempi kokonaisymmärrys organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä ja kehityskohteista. Tulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta organisaation resilienssin tärkeimmistä elementeistä. Nämä liittyivät viestintään ja tiedonjakoon, ennakointiin, henkilöstön sitouttamiseen, johtamiskäytäntöihin sekä innovointiin ja oppimiseen. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen verkostojen merkitys odottamattomissa tilanteissa ei sen sijaan noussut juurikaan esille, minkä todettiin johtuneen kohdeyrityksen viimeaikaisten tapahtumien luonteesta.
Tutkimus syvensi tieteellistä ymmärrystä organisaation resilienssistä ilmiönä ja antoi lisätietoa organisaation resilienssin ilmenemisestä pk-yrityksessä. Tutkimus toi esiin erityisesti organisaation sisäisen näkökulman aiheeseen. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin Yritys X:n organisaation resilienssiä vahvistavat ja heikentävät tekijät sekä luotiin työkalu, jonka avulla resilienssiä voidaan organisaatioissa vahvistaa jo ennen kriisitilanteen syntymistä. Jatkotutkimuksena ehdotettiin, että ilmiötä tulisi jatkossa tarkastella myös organisaation ulkopuolelta, esimerkiksi tutkimalla asiakkaiden tai muiden sidosryhmien näkemyksiä organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin kohdeyrityksessä teemahaastatteluin. Kaikkia organisaatiossa tutkimushetkellä työskennelleitä henkilöitä haastateltiin. Henkilöstön kokemuksia verrattiin johtajan näkemyksiin, jotta saatiin parempi kokonaisymmärrys organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä ja kehityskohteista. Tulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta organisaation resilienssin tärkeimmistä elementeistä. Nämä liittyivät viestintään ja tiedonjakoon, ennakointiin, henkilöstön sitouttamiseen, johtamiskäytäntöihin sekä innovointiin ja oppimiseen. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen verkostojen merkitys odottamattomissa tilanteissa ei sen sijaan noussut juurikaan esille, minkä todettiin johtuneen kohdeyrityksen viimeaikaisten tapahtumien luonteesta.
Tutkimus syvensi tieteellistä ymmärrystä organisaation resilienssistä ilmiönä ja antoi lisätietoa organisaation resilienssin ilmenemisestä pk-yrityksessä. Tutkimus toi esiin erityisesti organisaation sisäisen näkökulman aiheeseen. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin Yritys X:n organisaation resilienssiä vahvistavat ja heikentävät tekijät sekä luotiin työkalu, jonka avulla resilienssiä voidaan organisaatioissa vahvistaa jo ennen kriisitilanteen syntymistä. Jatkotutkimuksena ehdotettiin, että ilmiötä tulisi jatkossa tarkastella myös organisaation ulkopuolelta, esimerkiksi tutkimalla asiakkaiden tai muiden sidosryhmien näkemyksiä organisaation resilienssiin vaikuttavista tekijöistä.