Kaustisen seutukunnan maatalousyrittäjien suhtautuminen verkostomaiseen biokaasun tuotantoon

Abstract

Työn toimeksiantajana toimi Kaustisen seutukunta, joka on viiden kunnan muodostama seutuorganisaatio Keski-Pohjanmaalla. Seutukuntaan kuuluvat kunnat ovat Halsua, Kaustinen, Lestijärvi, Toholampi ja Veteli. Alueella on vuoden 2021 lopussa ollut 11 957 asukasta ja 1400 yritystä, joista maatilojen määrä 523. Seutukunta panostaa alueen kehittämiseen ja yhtenä kehittämisteemana on uusiutuvan energian ja biotalouden seutu. Alueen biomassapotentiaali on selvitetty ja alueelta löytyi 332 000 tonnia biokaasun syötteeksi kelpaavaa biomassaa. Tämän perusteella seutukunnan biokaasupotentiaaliksi on laskettu 85 000 MWh.

Alueella on tehty selvityksiä biomassan määrän suhteen, mutta nyt tavoitteena oli muodostaa käsitys siitä, millaiseen toimintamalliin alueen yrittäjät olisivat valmiita lähtemään. Lisäksi haluttiin selvittää millaisia ajatuksia, toiveita ja pelkoja yrittäjillä on aiheeseen liittyen. Yrittäjien suhtautumista tutkittiin nettikyselyllä ja tulosten perusteella osalle vastaajista tehtiin puhelinhaastattelu vastausten syventämiseksi. Nettikyselyssä käytettiin määrällistä tutkimusta ja puhelinhaastattelussa laadullista tutkimusta. Nettikyselyllä tavoiteltiin tutkimuksen perusjoukkoa eli Kaustisen seutukunnan maatalousyrittäjiä. Vastauksia saatiin 74 kappaletta ja hypoteettinen vastausprosentti oli 14 %. Puhelinhaastattelulla lähdettiin tavoittelemaan osakkuudesta ja raaka-aineen toimittamisesta kiinnostuneita ja haastatteluun vastasi 20 tilallista.

Johtopäätöksenä voitiin todeta, että taloudellinen hyöty motivoisi yrittäjiä kaikkein eniten. Toisena esiin nousi mädätysjäännöksestä saatava lannoitehyöty. Osakkuudesta oli kiinnostunut lähes puolet vastaajista, mutta vain kolmannes näkisi itse osakkuuden tuovan tilalle taloudellista hyötyä. Omistajuus nähtiin kiinnostavimpana yhdessä alueen yrittäjien kanssa. Raaka-aineen toimittamisesta oli kiinnostunut 89 % vastaajista ja yli puolet oli kuljetusten ulkoistamisen kannalla. Omistajuusmallissa isommalle toimijalle nähtiin suurempi rooli ja tilallisten rooli pienemmäksi. Tulosten perusteella ei ollut väliä, mikä tämä isompi toimija on, kunhan osakkaana oleva raaka-aineen toimittaja pääsee vaikuttamaan päätöksen tekoon ja hyödyt saadaan jäämään alueelle. Projektin vetovastuuseen haluttiin luotettava ja kotimainen toimija. Tilallisten ajankäyttö todettiin rajalliseksi ja yrittäjät kokevat omaan tuotantosuuntaan panostamisen tärkeimmäksi. Mikäli yhteislaitos voidaan osoittaa kannattavaksi, tilalliset olivat valmiita investoimaan siihen pääomien rajallisuudesta huolimatta. Laitoksessa tuotetulle kaasulle käyttökohteiksi nähtiin liikennepolttoaine ja sähkö. Laitoksen etäisyyden ollessa korkeintaan 20 kilometriä oli 87 % yrittäjistä valmiita lähtemään mukaan toimintaan. Seutukunnan ja alueen kuntien toivottiin ottavan roolia alueellisen biokaasun tuotannon edistämisessä.