Esikouluikäisten lasten resilienssin vahvistaminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää mitkä toimintatavat varhaiskasvatuksessa edesauttavat varhaiskasvatuksessa olevien esikouluikästen lasten resilienssin vahvistumista. Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli: Miten varhaiskasvatuksen henkilöstö vahvistaa esikouluikäisten resilienssiä? Opinnäytetyön idea pohjautui omaan kiinnostukseeni resilienssiä kohtaan. Aihe oli erittäin ajankohtainen. Aihe oli varhaiskasvatuksessa vähemmän tutkittu.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu. Haastatteluteemoja ja -kysymyksiä oli yhteensä viisi. Näitä täydennettiin tarvittaessa haastattelutilanteessa, opinnäytetyön tekijän omilla lisäkysymyksillä. Teemahaastatteluun osallistui kolme varhaiskasvatuksen ammattilaista. Aineiston analysointimenetelmänä oli Teemoittelu.

Haastatteluteemojen avulla haettiin vastausta tutkimuskysymykseen. Opinnäytetyö etsi niitä varhaiskasvatuksen toimintatapoja, mitkä edesauttavat varhaiskasvatuksessa olevien, viisi-kuusi -vuotiaiden lasten resilienssin vahvistumista. Lapsen ikätaso vaikuttaa resilienssin kehittämiseen.

Opinnäytetyön tietoperustan keräsin käyttäen luotettavia lähteitä. Teoreettisessa viitekehyksessä keskityin lasten resilienssiin, kuten lasten resilienssin suojaaviin tekijöihin ja riskitekijöihin. Viitekehyksessä kuvataan myös esikouluikäisen lapsen kehitystä ja varhaiskasvatusta toimintaympäristönä sekä käydään läpi resilienssin kehittämistä varhaiskasvatuksessa.

Opinnäytetyön johtopäätöksinä varhaiskasvatuksen henkilöstö vahvistaa työssään esikouluikäisten resilienssiä monin eri tavoin. Esille nousi erityisesti varhaiskasvattajan tukema leikki. Tärkeänä toimintatapana koettiin varhaiskasvattajan aito läsnäolo ja kommunikaatio lasten kanssa sekä lasten jatkuva havainnointi ja yksilöllinen kohtaaminen. Näin toimien varhaiskasvattajat huomaavat yksilöllisiä lasten resilienssiä tukevia ja kehittäviä piirteitä.

The purpose of my thesis was to investigate the strengthening of the resilience of school children in early childhood education. The idea of the thesis was based on my own interest towards resilience. The topic was very topical. The topic is less studied in early childhood education.

The thesis is a qualitative study, and the research method is semi-structured theme interview. There were a total of five interview themes and questions. These were supplemented, if necessary, in the interview situation, by the author of the thesis with additional questions. Three early childhood educators participated in the theme interview.

With the help of interview themes, an answer to the research question was sought. The thesis searched the operating methods of early childhood education that contribute to early childhood education strengthening the resilience of the five to six year old children in it. The age of the child affects the development of resilience.

The theory part of the thesis describes resilience and children's resilience factors and stress as a risk factor for children's resilience. The theory also contains information about the development of children in pre-school age and it describes early childhood education as an operating environment and the development of resilience in early childhood education is reviewed.

As the conclusions of the thesis, the early childhood education personnel in particular, game supported by the early childhood educators was highlighted. Genuine presence and communication with the children, constant observation of the children as well as individual encounter were seen as important types of action of early childhood educators. By doing this, early childhood educators notice the individual characteristics that support and develop children's age-appropriate resilience.