Levottoman 6–12-vuotiaan keskittymisen psykofyysiset edistämiskeinot fysioterapiassa: integroiva kirjallisuuskatsaus
Harjula, Laura (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060823034
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060823034
Tiivistelmä
Keskittymisen ongelmat, keskittymishäiriöt (ADHD) sekä levottomuus ovat lapsilla yleisiä haasteita, mitkä vaikuttavat fysioterapian sujuvuuteen. Lisäksi keskustelu psykofyysisen fysioterapian hyödyntämisestä on lisääntynyt viime aikoina. Psykofyysinen ajattelutapa yhdistää mielen ja kehon toiminnan vuorovaikutuksellisuuden, minkä avulla voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa lasten keskittymiskykyyn ja rentoutumiseen edistävästi. Mielen ja kehon hyvinvointia ei voi eritellä toisistaan, minkä takia psykofyysisestä harjoittelusta voisi saada kokonaisvaltaisia hyötyjä.
Tavoitteena oli tehdä integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka perusteella etsittiin tietoa 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskyvyn ja rauhoittumisen edistämisestä psykofyysisin keinoin. Tarkoituksena oli kerätä tietoa psykofyysisten menetelmien hyödyntämisen mahdollisuuksista edistää kohderyhmän keskittymiskykyä ja pohtia niiden hyödynnettävyyttä fysioterapian toteutuksessa. Näitä menetelmiä voitaisiin hyödyntää siis käytännön työssä fysioterapian aikana. Lisäksi kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin luoda yleistä kokonaiskuvaa käsiteltävästä aiheesta.
Tuloksissa huomattiin psykofyysistä keinoista löytyvän mahdollisuuksia edistämään 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskykyä ja rauhoittumista. Jooga-, mindfulness- sekä progressiivinen lihasrentoutus olivat psykofyysisistä menetelmistä tutkituimpia, ja niistä löytyi hyötyjä 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskykyyn ja rentoutumiseen. Esiinnousseita teemoja harjoittelussa olivat kehotietoisuus, kehonhallinta sekä tunteiden tunnistaminen. Mielikuvat, leikki ja matkiminen olivat keinoja tehdä harjoittelusta lapsille mielekkäämpää. Lisäksi hengityksen ja sen tekniikoiden hyödyntäminen olivat tärkeitä osia harjoittelua. Etä- ja perhekeskeinen harjoittelu olivat mahdollisia tehokkaita lähestymistapoja harjoitteluun. Johtopäätöksinä psykofyysiset keinoilla on mahdollisuuksia edistää 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskykyä ja rentoutumista. Niiden hyödyntäminen fysioterapiassa voisi edistää terapian sujuvuutta ja tehokkuutta.
Tavoitteena oli tehdä integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka perusteella etsittiin tietoa 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskyvyn ja rauhoittumisen edistämisestä psykofyysisin keinoin. Tarkoituksena oli kerätä tietoa psykofyysisten menetelmien hyödyntämisen mahdollisuuksista edistää kohderyhmän keskittymiskykyä ja pohtia niiden hyödynnettävyyttä fysioterapian toteutuksessa. Näitä menetelmiä voitaisiin hyödyntää siis käytännön työssä fysioterapian aikana. Lisäksi kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin luoda yleistä kokonaiskuvaa käsiteltävästä aiheesta.
Tuloksissa huomattiin psykofyysistä keinoista löytyvän mahdollisuuksia edistämään 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskykyä ja rauhoittumista. Jooga-, mindfulness- sekä progressiivinen lihasrentoutus olivat psykofyysisistä menetelmistä tutkituimpia, ja niistä löytyi hyötyjä 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskykyyn ja rentoutumiseen. Esiinnousseita teemoja harjoittelussa olivat kehotietoisuus, kehonhallinta sekä tunteiden tunnistaminen. Mielikuvat, leikki ja matkiminen olivat keinoja tehdä harjoittelusta lapsille mielekkäämpää. Lisäksi hengityksen ja sen tekniikoiden hyödyntäminen olivat tärkeitä osia harjoittelua. Etä- ja perhekeskeinen harjoittelu olivat mahdollisia tehokkaita lähestymistapoja harjoitteluun. Johtopäätöksinä psykofyysiset keinoilla on mahdollisuuksia edistää 6–12-vuotiaiden lasten keskittymiskykyä ja rentoutumista. Niiden hyödyntäminen fysioterapiassa voisi edistää terapian sujuvuutta ja tehokkuutta.