Vähähiilibetonin lujuudenkehitys
Vikman, Kaarlo (2023)
Vikman, Kaarlo
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060823021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060823021
Tiivistelmä
Uuden rakentamislain tavoitteena on, että 2020-luvun puoliväliin mennessä rakennuksen elinkaarenaikaista hiilijalanjälkeä ohjataan lainsäädännöllä. Tällä hetkellä rakennusmateriaalien osuus kattaa noin kahdeksasosan koko rakennetun ympäristön elinkaarenaikaisista hiilidioksidipäästöistä. Tulevaisuudessa rakennusten energiatehokkuuden parantuessa rakennusmateriaalien osuus rakennuksen elinkaarenaikaisista päästöistä kasvaa. Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja Lujabetoni Oy haluaa olla osaltaan tarjoamassa vähähiilisempiä ratkaisuja rakentamisen tarpeisiin.
Työn tavoitteena oli selvittää, millaisella valmisbetonireseptiikalla saadaan aikaan kompromissi, jotta valmisbetonin hiilidioksidipäästöjä pystytään merkittävästi vähentämään, säilyttäen kuitenkin betonin riittävän nopea varhaislujuudenkehitys ja riittävän korkea loppulujuus. Työssä oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka nopeasti vähähiiliset betonireseptit saavuttavat muottienpurkulujuuden.
Työssä mitattiin standardoitujen puristuslujuuskokeiden avulla kuuden yksilöllisesti suhteutetun betonireseptin puristuslujuudenkehitystä. Puristuslujuuksien arvosteluiät olivat 1, 3, 7 ja 28 vuorokautta. Kaikkien reseptien pohjana käytettiin lujuusluokan C30/37 huokoistamatonta rakennebetonia, jonka maksimiraekoko oli 16 mm ja tavoitelujuus 28 vuorokauden iässä 41 MPa. Työssä kahteen reseptiin lisättiin lisäaineena betonin kiihdytintä.
Tulosten perusteella kaikki reseptit saavuttivat tavoitelujuuden 41 MPa 28 vuorokaudessa. Työssä havaittiin odotetusti, että masuunikuonan käyttäminen betonin seosaineena ja sen sideaineeseen suhteutetun osuuden kasvattaminen hidastaa betonin varhaislujuudenkehitystä ja nostaa myöhäisiän lujuutta. Työssä käytetyllä betonin kiihdyttimellä saavutettiin merkittävä varhaislujuudenkehitystä edistävä vaikutus reseptillä, jossa masuunikuonan määrä oli suuri. Olettamuksista poiketen kiihdyttimen vaikutus alkoi hieman myöhemmin, mutta sen vaikutus kesti odotettua pidempään. Tämän havainnon perusteella kiihdyttimen toiminnasta tullaan yrityksessä tekemään jatkotutkimusta.
Työn tavoitteena oli selvittää, millaisella valmisbetonireseptiikalla saadaan aikaan kompromissi, jotta valmisbetonin hiilidioksidipäästöjä pystytään merkittävästi vähentämään, säilyttäen kuitenkin betonin riittävän nopea varhaislujuudenkehitys ja riittävän korkea loppulujuus. Työssä oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka nopeasti vähähiiliset betonireseptit saavuttavat muottienpurkulujuuden.
Työssä mitattiin standardoitujen puristuslujuuskokeiden avulla kuuden yksilöllisesti suhteutetun betonireseptin puristuslujuudenkehitystä. Puristuslujuuksien arvosteluiät olivat 1, 3, 7 ja 28 vuorokautta. Kaikkien reseptien pohjana käytettiin lujuusluokan C30/37 huokoistamatonta rakennebetonia, jonka maksimiraekoko oli 16 mm ja tavoitelujuus 28 vuorokauden iässä 41 MPa. Työssä kahteen reseptiin lisättiin lisäaineena betonin kiihdytintä.
Tulosten perusteella kaikki reseptit saavuttivat tavoitelujuuden 41 MPa 28 vuorokaudessa. Työssä havaittiin odotetusti, että masuunikuonan käyttäminen betonin seosaineena ja sen sideaineeseen suhteutetun osuuden kasvattaminen hidastaa betonin varhaislujuudenkehitystä ja nostaa myöhäisiän lujuutta. Työssä käytetyllä betonin kiihdyttimellä saavutettiin merkittävä varhaislujuudenkehitystä edistävä vaikutus reseptillä, jossa masuunikuonan määrä oli suuri. Olettamuksista poiketen kiihdyttimen vaikutus alkoi hieman myöhemmin, mutta sen vaikutus kesti odotettua pidempään. Tämän havainnon perusteella kiihdyttimen toiminnasta tullaan yrityksessä tekemään jatkotutkimusta.