Pakkokeinojen käyttö lasten ja nuorten psykiatrisessa hoitotyössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksena lasten ja nuorten psykiatrisessa hoitotyössä käytettäviä pakkohoitokeinoja ja syitä, jotka johtavat pakkohoitokeinojen käyttöön. Työn tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista ja näyttöön perustuvaa tietoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululle pakkokeinojen käytöstä sekä niihin johtavista syistä lasten ja nuorten psykiatrisesta hoitotyöstä. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksiksi valikoitui kaksi kysymystä: Mitä pakkokeinoja käytetään lasten ja nuorten psykiatrisessa hoitotyössä? sekä mitkä syyt johtavat pakkokeinojen käyttöön lasten ja nuorten psykiatrisessa hoitotyössä?

Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk). Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistoa käytiin läpi mahdollisimman kattavasti ja luotettavasti sisällön analyysi menetelmää käyttäen. Opinnäytetyöhön valikoitui yhdeksän tutkimusta, joista neljä oli englanninkielisiä ja viisi suomenkielisiä. Jokaisessa tutkimuksessa käsiteltiin eri näkökulmista pakkokeinoja, niiden käyttöä ja pakon käytön ehkäisymenetelmiä. Tässä opinnäytetyössä tutkimukset käytiin läpi sisällön analyysin avulla teemoittelua käyttämällä ja ne jaettiin neljän pääteeman mukaan: Syitä pakkokeinojen käyttöön, pakkokeinot, lasten ja nuorten kokemuksia pakkokeinojen käytöstä ja hoitohenkilökunnan kokemuksia pakkokeinojen käytöstä.

Opinnäytetyössä tuotiin esille yleistä tietoa lasten ja nuorten mielenterveydestä, neuropsykologisista sairauksista sekä mielenterveysongelmista. Opinnäytetyössä kerrottiin, mitä pakkokeinoja käytetään yleisimmin lasten ja nuorten psykiatrisessa hoitotyössä. Yleisimpänä syynä pakkokeinojen käyttöön on todettu olevan lapsen tai nuoren aggressiivisuus sekä itsensä satuttaminen.

Pakkokeinojen käyttöä lasten ja nuorten psykiatrisessa hoitotyössä on tutkittu vähän, mikä vaikuttaa opinnäytetyön tuloksiin. Tutkimukset, jotka valikoituivat opinnäytetyöhön mukaan, tukivat teoreettista viitekehystä. Ristiriita tutkimuksien välillä oli vähäistä. Opinnäytetyön tuloksista voi hyötyä opiskelijat esimerkiksi lähihoitajan tai sairaanhoitajan perusopinnoissa, sillä opinnäytetyöstä saa yleisen näkökulman pakkokeinojen käyttöön psykiatrisessa hoitotyössä.

Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla esimerkiksi nuorten kokemusten tutkiminen psykiatrisessa sairaanhoidossa ennen pakkokeinojen käyttöä, pakkokeinojen käytön aikana sekä sen jälkeen. Toinen jatkotutkimusehdotus voisi olla hoitohenkilökunnalle suunnattu pakkokeinojen käytön jälkeen tapahtuva purkukeskustelu, jonka tärkeänä tehtävänä on lieventää välittömästi tapahtuman jälkeistä stressireaktiota ja mahdollistaa kokemusten jakaminen samanlaisen tilanteen kokeneiden kanssa.