Ruokintatilan lisäämisen vaikutukset uudistushiehojen kasvuun emolehmätilalla

Abstract

Lehmävasikan kasvattaminen jalostuskelpoiseksi uudistushiehoksi vaatii emolehmätilalliselta panostusta jalostusvalintoihin ja kasvatusolosuhteisiin. Sisäruokintakaudella ruokintakustannukset ovat emolehmätilan suurimpia kulueriä, joten eläinten hyvät rehunkäyttöominaisuudet ja kasvukyky ovat tärkeässä osassa kannattavuutta. Jotta uudistushiehon kasvatus olisi kannattavaa, sen tulee kehittyä ja kasvaa vuosittain hyvän vasikan tuottavaksi ja pitkään karjassa pysyväksi emolehmäksi. Uudistushiehoa valitessa sen geno- ja fenotyyppisten ominaisuuksien tärkein tarkkailujakso kestää syntymästä siihen asti, kun se on vieroittanut ensimmäisen vasikkansa ja tiinehtyy uudelleen. Ominaisuuksia voidaan tarkastella arvioimalla rakenteellisia ominaisuuksia, luonnetta, hedelmällisyyttä, kasvua ja niistä laskettuja perimää kuvaavia indeksejä. Pitkäikäisten ja kestävien eläinten jalostaminen vaatii kasvattajaltaan pitkäjänteistä seurantatyötä ja harkittuja jalostusvalintoja. Eläimen soveltuvuus tilan tarjoamiin olosuhteisiin saattaa näkyä vasta pidemmällä aikavälillä. Opinnäytetyössä käsitellään teoriaosuuden lisäksi ruokintakoetta, joka toteutettiin Railand Natural Oy emolehmätilalla 9/2022–4/2023. Tutkimuksessa selvitettiin, onko ruokintatilan lisäämisellä vaikutusta heikommin kasvaneiden lehmävasikoiden vieroituksen jälkeiseen kasvuun. Tutkimuksessa vertailtiin kahta hiehoryhmää, joiden kasvua seurattiin kuukausittaisilla punnituksilla ja analysoimalla tuloksia. Ryhmät jaettiin vieroituspainon mukaan niin, että n. 1/3 heikoiten kasvaneita sijoitettiin marraskuun punnitusten jälkeen omaan ryhmäkarsinaan, jossa niillä on enemmän ruokintapöytätilaa eläintä kohden kuin vertailuryhmällä. Työn tilaaja halusi kokeen avulla selvittää, onko heikommin kasvaneiden eläinten kasvuun mahdollista vaikuttaa olosuhdetta parantamalla, ilman ruokinnallisia muutoksia. Uudistushiehon tulee saavuttaa tarpeeksi suuri elopaino ennen astutusta, jotta sen hedelmällisyyden edellytykset täyttyvät. Heikommin kasvaneet hiehot hyötyivät ryhmäjaon tuomasta lisätilasta ja vertailuryhmien väliset kasvu- ja painoerot tasaantuivat. Eläimissä ei tarkkailu-jakson lopussa ollut havaittavissa silmämääräisesti pienempiä tai huonomman näköisiä eläimiä. Tulosten perusteella lehmävasikat kannattaa tulevinakin vuosina sijoittaa vieroituksen yhteydessä väljempiin ryhmäkarsinoihin kuin esimerkiksi vanhemmat, tiineet emolehmät. Tutkimustulosten analysoinnin yhteydessä tuotettiin havainnollistavaa grafiikkaa ja Excel-taulukkoja tilan toiminnan tueksi.