I have seen these pictures before and now I am in them myself : sairauden estetiikasta
Porrasmäki, Anni (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060923174
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060923174
Tiivistelmä
Tämä ei ole päiväkirja. Tämä ei ole portfolio. Tämä ei ole taistelu.
Tässä opinnäytetyössä sairastetaan, mutta ei säälitä. Tätä tekstiä kirjoitetaan sängyssä, ei kahviloissa, yliopistolla tai kirjastoissa. Palataan kuviin, joita ei ole katsottu kuvaamisen jälkeen. Palataan paikkoihin, joihin ei pitänyt enää palata. Kuvilla ei todistella, tai olla mitään velkaa. Niissä kuvataan kipua, joka on samaan aikaan äänekästä ja hiljaista. Teksti dokumentoi nuoren valokuvaajan syöpään sairastumisen jälkeisestä aikaa. Kukaan ei tiedä mitä sinulle tapahtuu, lääkäri sanoi.
Teksti kulkee valokuvien, muistiinpanojen, ajatusten ja tarinoiden kautta sairauden kokemuksen ja tapahtumien läpi hetkestä juuri ennen diagnoosia nykyhetkeen. Pohdin kuinka visuaalisten elementtien ja estetiikan kautta laajentaa syövän narratiivien ja syövän kertojien merkitystä: mitä he tekevät ja mitä he voivat tehdä. Kuinka syöpää ympäröivät myytit, metaforat sekä haitalliset representaatiot tekevät sairaudesta entistä kivuliaamman ja stigmatisoidun.
Miltä sairastuminen näyttää? Kuinka mielikuvat syövästä vaikuttavat itse sairauden kokemiseen? Saako kivulias kuva olla kaunis? This is not a diary. This is not a portfolio. This is not a battle.
In this thesis, one is sickened, but not pitied. This text is written in bed, not in cafes, universities or libraries. Pictures do not prove or owe anything. They describe pain that is loud and silent at the same time. The text is a documentation of the time after the young photographer fell ill with cancer. No one knows what will happen to you, the doctor said.
The text goes through the experience and events of illness, from the diagnosis to the present through photographs, memories, notes, events and thoughts. Through visual elements and aesthetics, I reflect on how to expand the meaning of cancer narratives and cancer narrators: what they do and what they can do. How the myths, metaphors and harmful representations surrounding cancer make the disease even more an painful experience.
When thinking about the aesthetics of illness: how does being ill look like? how do images of cancer affect the experience of illness itself? Can a painful picture be beautiful?
The text also looks at the therapeutic role of images, the harmful representations of illness, the pol- itics of pain, the relationship between empathy and technology, and the aesthetics of pain in social media. The text is not a portrait of one person, but an idea of seeing, listening, and disappearing.
Tässä opinnäytetyössä sairastetaan, mutta ei säälitä. Tätä tekstiä kirjoitetaan sängyssä, ei kahviloissa, yliopistolla tai kirjastoissa. Palataan kuviin, joita ei ole katsottu kuvaamisen jälkeen. Palataan paikkoihin, joihin ei pitänyt enää palata. Kuvilla ei todistella, tai olla mitään velkaa. Niissä kuvataan kipua, joka on samaan aikaan äänekästä ja hiljaista. Teksti dokumentoi nuoren valokuvaajan syöpään sairastumisen jälkeisestä aikaa. Kukaan ei tiedä mitä sinulle tapahtuu, lääkäri sanoi.
Teksti kulkee valokuvien, muistiinpanojen, ajatusten ja tarinoiden kautta sairauden kokemuksen ja tapahtumien läpi hetkestä juuri ennen diagnoosia nykyhetkeen. Pohdin kuinka visuaalisten elementtien ja estetiikan kautta laajentaa syövän narratiivien ja syövän kertojien merkitystä: mitä he tekevät ja mitä he voivat tehdä. Kuinka syöpää ympäröivät myytit, metaforat sekä haitalliset representaatiot tekevät sairaudesta entistä kivuliaamman ja stigmatisoidun.
Miltä sairastuminen näyttää? Kuinka mielikuvat syövästä vaikuttavat itse sairauden kokemiseen? Saako kivulias kuva olla kaunis?
In this thesis, one is sickened, but not pitied. This text is written in bed, not in cafes, universities or libraries. Pictures do not prove or owe anything. They describe pain that is loud and silent at the same time. The text is a documentation of the time after the young photographer fell ill with cancer. No one knows what will happen to you, the doctor said.
The text goes through the experience and events of illness, from the diagnosis to the present through photographs, memories, notes, events and thoughts. Through visual elements and aesthetics, I reflect on how to expand the meaning of cancer narratives and cancer narrators: what they do and what they can do. How the myths, metaphors and harmful representations surrounding cancer make the disease even more an painful experience.
When thinking about the aesthetics of illness: how does being ill look like? how do images of cancer affect the experience of illness itself? Can a painful picture be beautiful?
The text also looks at the therapeutic role of images, the harmful representations of illness, the pol- itics of pain, the relationship between empathy and technology, and the aesthetics of pain in social media. The text is not a portrait of one person, but an idea of seeing, listening, and disappearing.