Romaninuorten haasteet ja tuen tarpeet peruskoulusta jatko-opintoihin siirryttäessä

Abstract

Romanien koulutustaso on pääväestöön verrattuna edelleen alhaisempi, vaikka kehitystä on viime vuosikymmeninä tapahtunutkin. Keskimäärin joka kolmannella romaniväestön jäsenellä oli peruskoulun jälkeinen tutkinto ja alle kymmenesosalla taas opisto- tai korkeakoulutasoinen tutkinto. Korkeakoulutettujen määrä romaniväestössä on lähtenyt kasvuun viime vuosien aikana, mutta ajantasaista tilastotietoa tästä ei ole käytettävissä. Tutkittua ja ajankohtaista tietoa on verrattain vähän, vaikka romanien haasteet yhteiskunnassa ovat tiedostettuja. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää haasteita 15–18-vuotiaiden romaninuorten peruskoulusta jatko-opintoihin siirtyessä ja keinoja tukea siirtymistä. Opinnäytetyössä tarkasteltiin romaninuorten kokemia ja tutkimuksissa kuvattuja haasteita peruskoulusta jatko-opintoihin siirryttäessä, sekä tuen tarpeita ja muotoja romaninuorten kokemana ja tutkimuksissa kuvattuna. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimuksen aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineisto valikoitui Finna ja Google Scholar tietokannoista ja lisäksi tiedonhakua tehtiin manuaalisesti. Katsaukseen valikoitui yhdeksän artikkelia. Aineisto analysointiin etsimällä vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tutkimustulosten mukaan romaninuorten peruskoulusta jatko-opintoihin siirtymisen vaiheeseen liittyi yksilöllisiä haasteita ja yhteiskunnallisia haasteita, kuten rakenteellinen syrjintä ja rasismi. Romaninuorten nivelvaiheen tukemisessa avainasemassa oli opintojen ohjaus peruskoulussa ja jatko-opinnoissa, yhteyksien luomisessa työmarkkinoille sekä järjestöjen ja hankkeiden työpanos. Romaninuorten haasteet koulunkäynnissä kärjistyivät usein peruskoulun lopulla, ja heillä oli enemmän haasteita koulunkäynnissä sekä erityisjärjestelyitä pääväestöön verrattuna. Nuori saatettiin nähdä kulttuurinsa edustajana, jolloin tukea ei tarjottu yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Nivelvaiheeseen liittyi myös romaninuorten identiteetin ristiriita koulumaailman ja romanikulttuurin odotuksista ja vaatimuksista. Kouluissa ja työpaikoilla ilmenevä syrjintä ja rasismi vaikeutti työharjoittelupaikkojen saatavuutta, mikä osaltaan heikensi romaninuorten uskoa tulevaan ja kouluttautumisen kannattavuuteen. Oppivelvollisuusiän noston 18 ikävuoteen tarkoituksena oli lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja sujuvoittaa joustavaa siirtymistä perusopinnoista jatko-opintoihin.