Piensävelikköjen hyödyntäminen melodian kuulonvaraisen hahmottamisen taidon kehittämisessä
Härmälä, Arttu (2023)
Avaa tiedosto
Lataukset:
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023061423895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023061423895
Tiivistelmä
Pyrin luomaan tehokkaan ja toimivan melodioiden kuulonvaraisen hahmottamisen opiskeluun tarkoitetun välineen. Välineen tulisi vastata havaittuun ongelmaan, joka on musiikin
ammattiopiskelijoiden ja musiikin ammattilaisten kyvyttömyys pärjätä melodiadiktaattitehtävissä.
Havainnoin aiheen opetustapoja tutustuen melodioiden kuulonvaraisen hahmottamisen
pedagogiikan historiaan Suomessa. Opetustapoina ilmenevät toistuvasti suuret ohjelmistomäärät, intervalliharjoitteet ja opettajien tarkoitusperäisesti luomat melodiadiktaatit.
Intervallit eivät edusta melodisuutta, sillä melodiat ovat peräkkäisinä sävelinä eteneviä sävelkulkuja, jotka muodostavat selkeänä hahmottuvan kokonaisuuden. Intervallit eivät täytä
tätä määritelmää ja ovat siten puutteellinen melodian opetuksen väline.
Kehitin intervallien korvaajaksi tonaaliseen musiikin säveltapailuun soveltuvan ”piensävelikön”. Piensävelikkö on useimmiten kolmen sävelen yhdistelmä, joka muodostaa pienen melodian, joka muodostuu lisäsävelestä, sointusävelestä ja perussävelestä. Piensävelikön reitti on siis aktiivisimmasta sävelestä lyhin mahdollinen reitti sävellajin perussäveleen.
Välineen on tarkoitus luoda uusi melodioiden opiskelun ”vaikeustaso” nykyiseen järjestelmään, joka näyttää siirtyvän ilman välivaihetta intervalleista ohjelmiston harjoitteluun.
Kehittämieni piensävelikköjen kaltaista opiskeluvälinettä ei ole löytynyt tutkimastani aineistosta, enkä ole sellaista etsimällä löytänyt. Kyseessä saattaa olla uusi opiskelun ja opettamisen väline, jonka hyöty voi olla suuri.
Välineen hyödyt ja vaikuttavuus jää jatkotutkimuksen tarpeeksi. I try to create a working tool to learn to comprehend melodic information effectively. The
tool should answer the observed problem: why are successful and competent musicians so incompetent in melodic dictation?
I observe the study material of ear training and pedagogy concerning melodic information
in the history of Finland. Teaching methods seem to have usually been a vast amount of
repertoire, exercises on intervals and melodic dictations created by teachers for the needs
of the student.
Intervals are not a melodic phenomena. Melodies are adjacently flowing tones that move
forward to create an independent body. Intervals don’t do that and therefore should not
be concerned as a pedagogical tool to teach comprehension of melodic information.
I have developed a tool to replace interval as a pedagogical tool for melodies. In lack of a
better word in english I call them triadic tendency-tone groupings. These groupings usually have three tones which form a small melody going from high-tendency-tones to chord tones. Then chord tones resolve to the root tone.
The function of these mini-scales is to develop an anchor to the key center. With these anchors in mind the student is less likely to forget the feeling of the key they’re in.
This tool tries to make one level of complexity between the ”basic training” and the training of harder and harder repertoire of melodies.
The mini-scales haven’t ever been tested as a pedagogical tool and their potential significance remains a mystery.
ammattiopiskelijoiden ja musiikin ammattilaisten kyvyttömyys pärjätä melodiadiktaattitehtävissä.
Havainnoin aiheen opetustapoja tutustuen melodioiden kuulonvaraisen hahmottamisen
pedagogiikan historiaan Suomessa. Opetustapoina ilmenevät toistuvasti suuret ohjelmistomäärät, intervalliharjoitteet ja opettajien tarkoitusperäisesti luomat melodiadiktaatit.
Intervallit eivät edusta melodisuutta, sillä melodiat ovat peräkkäisinä sävelinä eteneviä sävelkulkuja, jotka muodostavat selkeänä hahmottuvan kokonaisuuden. Intervallit eivät täytä
tätä määritelmää ja ovat siten puutteellinen melodian opetuksen väline.
Kehitin intervallien korvaajaksi tonaaliseen musiikin säveltapailuun soveltuvan ”piensävelikön”. Piensävelikkö on useimmiten kolmen sävelen yhdistelmä, joka muodostaa pienen melodian, joka muodostuu lisäsävelestä, sointusävelestä ja perussävelestä. Piensävelikön reitti on siis aktiivisimmasta sävelestä lyhin mahdollinen reitti sävellajin perussäveleen.
Välineen on tarkoitus luoda uusi melodioiden opiskelun ”vaikeustaso” nykyiseen järjestelmään, joka näyttää siirtyvän ilman välivaihetta intervalleista ohjelmiston harjoitteluun.
Kehittämieni piensävelikköjen kaltaista opiskeluvälinettä ei ole löytynyt tutkimastani aineistosta, enkä ole sellaista etsimällä löytänyt. Kyseessä saattaa olla uusi opiskelun ja opettamisen väline, jonka hyöty voi olla suuri.
Välineen hyödyt ja vaikuttavuus jää jatkotutkimuksen tarpeeksi.
tool should answer the observed problem: why are successful and competent musicians so incompetent in melodic dictation?
I observe the study material of ear training and pedagogy concerning melodic information
in the history of Finland. Teaching methods seem to have usually been a vast amount of
repertoire, exercises on intervals and melodic dictations created by teachers for the needs
of the student.
Intervals are not a melodic phenomena. Melodies are adjacently flowing tones that move
forward to create an independent body. Intervals don’t do that and therefore should not
be concerned as a pedagogical tool to teach comprehension of melodic information.
I have developed a tool to replace interval as a pedagogical tool for melodies. In lack of a
better word in english I call them triadic tendency-tone groupings. These groupings usually have three tones which form a small melody going from high-tendency-tones to chord tones. Then chord tones resolve to the root tone.
The function of these mini-scales is to develop an anchor to the key center. With these anchors in mind the student is less likely to forget the feeling of the key they’re in.
This tool tries to make one level of complexity between the ”basic training” and the training of harder and harder repertoire of melodies.
The mini-scales haven’t ever been tested as a pedagogical tool and their potential significance remains a mystery.