Vertaisoppiminen akrobatian ryhmälajien opetuksessa

Abstract

Akrobatian ryhmälajeissa ei tehdä koskaan vain yksin, vaan treenikaverien tekeminen vaikuttaa aina toistenkin tai koko ryhmän suorituksen onnistumiseen. Siksi ryhmälajeissa ryhmät ovatkin usein tiiviitä ja harrastajat antavat toisilleen palautetta ja neuvoja treeneissä luontevasti.Työssä on tutkittu kirjallisuudesta oppimiseen liittyviä teorioita ja pohdittu miten ne näkyvät vertaisoppimisessa akrobatian ryhmälajien tunneilla. Taustateorioina on Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoria ja Vygotskyn sosiaalisen kehityksen teoria, niiden lisäksi pääasiallisena aineistona on ollut myös Longan Oivaltava oppiminen kirja. Muuna aineistona on käytetty liikunnan ja taiteenopetuksen vertaisoppimisesta tehtyjä tutkimuksia ja sirkusharrastajille tätä opinnäytetyötä varten toteutetun kyselyn vastauksia. Työssä tarkastellaan Hakasirkuksen, erään suomalaisen nuorisosirkuksen ryhmälajien tunneilla käytettyä vertaistuutorointia ja miten oppilaat tunnistavat osallistumisensa vertaisoppimiseen ja onko sillä vaikutusta heidän itsentuntoonsa oman lajinsa osaamisen suhteen. Kyselyn tulokset kertoivat, että vertaisoppimista käytetään Hakasirkuksen vipulaudan ja pyramidien opetuksessa runsaasti ja oppilaat tunnistavat osallistumisensa siihen sekä tuutoroitavana että tuutoroijana niin yleisesti, ettei vastauksissa päätynyt olemaan vertailuryhmää, joka ei olisi osallistunut vertaistutorointiin.