Arbetslöshet och arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte: individen som en aktiv aktör

Abstract

Arbetslöshet är ett socialt problem som innebär komplexa utmaningar som berör fysiska, psykiska och sociala delar av en individs liv. Arbetslösa personer förväntas att vara aktiva på arbetsmarknaden. Arbetskraftspolitiska mål för arbetslösa personer är deltagandet i arbetslivet och de stöds med hjälp av aktiveringspolitiska åtgärder. Dessa består av tjänster som stödjer och rehabiliterar arbetslösa personer till sysselsättning som exempelvis arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Syftet med denna studie är att granska hur individens aktörskap blir påverkad av arbetslöshet samt hur aktörskapet stöds inom arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Frågeställningarna är: “Hur påverkar arbetslöshet individens möjligheter till aktörskap?” och “Vilka faktorer inverkar på klientens möjligheter till aktörskap i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte?”. Metoden för studien är en allmän litteraturstudie. Tio forskningsartiklar är inkluderade i analysmaterialet. Forskningsartiklarna besvarar ena eller båda frågeställningarna ur ett klientperspektiv. Den valda analysmetoden är kvalitativ innehållsanalys med ett induktivt tillvägagångssätt. Den teoretiska referensramen består av olika perspektiv på aktörskap och Freires befrielsepedagogik. Resultaten tyder på att individens upplevelser samt riktning av intresse och aktivitet är avgörande för i vilken grad arbetslöshet påverkar hens aktörskap. En individs aktörskap blir påverkad av subjektiva, individuella och strukturella faktorer. Deltagande i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte kan både stöda och begränsa klientens aktörskap. Begränsande faktorer inom arbetsverksamheten, arbetsverksamhetens mål och möjligheterna den skapar för klienter har en påverkan på hur klienterna stöds till aktörskap. Klienten behöver en upplevelse av att vara ett subjekt. Det betyder att klienten bemöts i en förtroendefull relation med acceptans, värdighet, respekt och jämlik behandling. Klienten behöver en känsla av och möjligheter att fatta beslut, leva och handla på ett sätt som är meningsfullt för hen. Arbete som stödjer aktörskap grundar sig på socialhandledarens och klientens samarbete för att nå önskad förändring och ett ömsesidigt aktörskap.

Työttömyys on sosiaalinen ongelma, johon liittyy monimutkaisia haasteita, jotka ulottuvat yksilön elämän fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin osa-alueisiin. Työttömien yksilöiden odotetaan olevan aktiivisia työmarkkinoilla. Työvoimapoliittiset tavoitteet yksilöille ovat osallistuminen työelämään ja heitä tuetaan aktivointipoliittisin toimenpitein. Nämä koostuvat palveluista, jotka tukevat ja kuntouttavat työttömiä työllistymistä varten, kuten esimerkiksi kuntouttava työtoiminta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työttömyys vaikuttaa yksilön toimijuuteen ja miten toimijuutta tuetaan kuntouttavassa työtoiminnassa. Tutkimuskysymykset ovat: “Kuinka työttömyys vaikuttaa yksilön toimijuuteen?” ja “Mitkä tekijät vaikuttavat asiakkaan mahdollisuuksiin toimijuuteen kuntouttavassa työtoiminnassa?”. Tutkimusmenetelmä on yleinen kirjallisuustutkimus. Analyysimateriaali koostuu kymmenestä tutkimusartikkelista. Tutkimusartikkelit vastaavat yhteen tai molempiin tutkimuskysymyksiin asiakkaan näkökulmasta. Valittu analyysimenetelmä on kvalitatiivinen sisältöanalyysi induktiivisella lähestymistavalla. Teoreettinen viitekehys koostuu eri näkökulmista toimijuudesta ja Freiren vapautuksen pedagogiikasta. Tulokset osoittavat, että yksilön kokemukset sekä kiinnostuksen kohteet ja toiminnan suunta ovat ratkaisevia siinä, missä määrin työttömyys vaikuttaa hänen toimijuuteensa. Yksilön toimijuuteen vaikuttavat subjektiiviset, yksilölliset sekä rakenteelliset tekijät. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuminen voi sekä tukea että rajoittaa asiakkaan toimijuutta. Ammattilaisten rooli ja lähestymistapa, työtoimintaa rajoittavat tekijät, työtoiminnan tavoitteet ja sen asiakkaille luomat mahdollisuudet vaikuttavat siihen, miten asiakkaita tuetaan toimijuuteen. Asiakkaalle tärkeää on kokemus subjektiivisuudesta. Tämä tarkoittaa, että asiakasta kohdellaan luottamuksellisessa suhteessa, jossa häntä hyväksytään, arvostetaan, kunnioitetaan ja kohdellaan tasa-arvoisesti. Asiakkaalle olennaista on tunne kyvyistään ja mahdollisuuksistaan tehdä päätöksiä, elää ja toimia tavalla, joka on hänelle merkityksellinen. Toimijuutta tukeva työ perustuu sosiaaliohjaajan ja asiakkaan yhteistyöhön halutun muutoksen saavuttamiseksi ja kahdenkeskiseen toimijuuteen.