Herneen kasvinosien koostumus eri kehitysasteilla kokoviljasäilörehun tuotannossa.

Abstract

Huoltovarmuuden ja kotimaisen rehuvalkuaisen tuotannon lisääminen ovat viime aikoina nousseet tavoitteeksi maataloudessa. Yksi vaihtoehto tuottaa valkuaispitoista rehua naudoille on viljellä herne-viljakokoviljasäilörehua. Herne-viljakokoviljasäilörehun optimaalisesta korjuuajankohdasta löytyy aika vähän ja keskenään erilaista tietoa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa viljelijöille tietoa herneen eri kasvinosien koostumuksesta ja auttaa viljelijöitä valitsemaan itselleen sopivan herne-viljakokoviljasäilörehun korjuuajankohdan. Työssä tutkittiin myös, miten niittokorkeuden nosto vaikuttaa sadon ja valkuaissadon määrään.

Kenttätyöt toteutettiin kasvukaudella 2022 keräämällä kolmesta eri hernekasvustosta kasvustonäytteitä herneen eri kehitysvaiheiden ajankohtina. Kerätyt hernekasvit mitattiin ja eroteltiin kasvinosiin, jotka mitattiin ja punnittiin. Kasvinosat lähetettiin rehuanalyysiin, joista saatiin tulokseksi kasvinosien koostumustiedot. Mittaus-, punnitus-, ja koostumustietojen avulla laskettiin tila- ja näytteenottoaikakohtainen keskiarvo ja keskihajonta. Keskiarvojen avulla laskettiin kasvinosien sadot ja valkuaissadot.

Herneen kasvinosien osuuksien ja herneen biomassan kehityksen perusteella havaittiin, että jos tavoite on korjata mahdollisimman suuri kuiva-ainesato kannattaa Astronaute-puhdaskasvusto korjata herneen kehitysvaiheen mukaan, kun palot ovat kellastumassa. Ingrid-seoskasvusto kannattaa korjata jo aikaisemmin, kun palot ovat täyttymässä. Herneen kasvinosien osuuksien ja kasvinosien valkuaispitoisuuksien perusteella havaittiin, että sekä Astronaute-puhdaskasvuston että Ingrid-seoskasvuston optimaalinen korjuuajankohta herneen kehitysvaiheen perusteella on, kun herneen palot ovat kellastumassa. Kun niittokorkeutta nostettiin 5 cm:stä 20 cm:iin menetettiin kuiva-ainesadon määrää noin 4–5,5 % ja raakavalkuaisen määrää noin 2,5–4,5 %.