HYFLEX-MALLIN PILOTOINTI CENTRIA-AMMATTIKORKEAKOULUN OPETUKSESSA

Abstract

Elämme muutoksen aikakaudella, ja meillä kaikilla on hyvässä muistissa COVID-19-pandemian aiheuttama nopeatahtinen digiloikka (Singh, Evans, Reed, Karch, Qualey, Singh & Wiersma 2022). Me opettajat sinkouduimme melko lailla yhdessä yössä toimimaan täysin digitaalisilla alustoilla, jotta saimme opetuksemme toteutettua mahdollisimman tasokkaasti. Epävarmuutta lisäsi myös epätietoisuus siitä, kuinka pitkäkestoisesta poikkeustilasta oli kysymys. Osalla opettajista oli jo kokemusta digitaalisten välineiden käytöstä opetuksessa, mutta toisille muutos luokkahuoneesta esimerkiksi Zoom- tai Teams-sovelluksen käyttöön vaati uuden oppimista ja rohkeaa kokeilemalla kehittämistä. Olimme tästä muutoksesta ja sen toimivuudesta mitä mieltä tahansa, voimme ainakin onnitella jokainen opettaja itseämme siitä, että pärjäsimme. Opiskelijoiden opiskelu ja valmistuminen mahdollistettiin, ja me kaikki kehityimme olemaan luovia omassa opetuksessamme. Digitaalisten välineiden ja teknologian käyttö tuli meille kaikille tutuksi. Tämän päivän tilanteessa olemme suureksi osaksi palanneet takaisin normaaliin luokkahuoneopetukseen säilyttäen kuitenkin kyvyn muuntaa opetuksemme hybridi- tai verkko-opetukseksi tilanteen vaatiessa. Verkko-opetus ja hybridimalli, jossa opiskelijat voivat olla joko luokkahuoneessa tai samanaikaisesti läsnä digitaalisten alustojen kautta, antavat meille joustavia ratkaisumahdollisuuksia. Mutta entä jatkossa? Palaammeko vanhaan totuttuun, vai muistammeko ylläpitää digitaalista osaamistamme sillä tasolla, että olemme joustavia tilanteen vaatiessa? Tai voisimmeko jopa hyödyntää kaikkia niitä hyviä ja toimivia malleja, joita rakensimme pandemian aikana, ja niiden avulla joustavoittaa opetustamme (Singh et al. 2022), sekä omasta opettajan näkökulmasta että myös opiskelijan näkökulmasta? On suuri ero, kun vertaamme opetusta, joka jouduttiin siirtämään verkon kautta toteutettavaksi hyvin nopeassa tahdissa pandemian aikana opetukseen, jonka voimme suunnitella varta vasten verkossa tai joustavan mallin avulla toteutettavaksi (Mose, 2022). Emme välttämättä enää koe itsestäänselvyytenä sitä, että opetus palaisi täysin takaisin vanhan mallin luokkahuoneopetukseksi. Stevens, Bienz, Wali, Condie ja Schismenos (2021, 283–288) ovat kirjallisuuskatsauksessaan käyneet läpi 91 eri tutkimusta, jotka vertaavat verkossa tapahtuvaa opetusta (Online) ja luokkahuoneessa tapahtuvaa opetusta korkeakouluopiskelijoiden (University students) kohdalla vuosien 2000–2020 aikana. Heidän tuloksensa mukaan 41 % tutkimuksista osoitti, että verkko-opetus voidaan yhdistää parempaan oppimistulokseen, kun taas 18 % tutkimuksista osoitti kasvotusten tapahtuvan (face-to-face) opetuksen olevan parempi vaihtoehto, ja 41 % tutkimuksista osoitti, että vaihtoehtojen välillä ei ole merkittäviä eroja. Olemme nyt murrosvaiheessa. HyFlex-mallin mukaisessa opetuksessa voimme hyödyntää kaikkea pandemian aikana oppimaamme, ja yhdistää sen perinteiseen luokkahuoneopetukseen (Beatty 2019; Moorehouse & Kohnke 2021; Mose 2022, 22–23). HyFlex-malli tarjoaa opiskelijoille joustavan oppimisen tavan, joka mahdollistaa yksilölliset ratkaisut sekä tarjoaa vaihtoehtoisia oppimistapoja ja mahdollisuuksia. Tämän julkaisun ajatuksena on innostaa opettajia hyödyntämään kaikkea uutta osaamistamme rakentaaksemme joustavia malleja opetukseen. Yhtenä ratkaisumallina joustavamman opetuksen puolesta tuomme esille HyFlex-mallisen opetuksen. Esittelemme HyFlex-mallin perusajatuksen Brian Beattyn (2019) mallin avulla, tarkastelemme tutkimuksia mallin käytöstä ja kerromme omien pilottiopetusjaksojemme toteutuksesta ja opiskelijoiden kokemuksista kokeiluissamme.