Kaveritaitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa
Ranta, Johanna (2023)
Ranta, Johanna
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091325745
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091325745
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä kaveritaidoista. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälainen merkitys kaveritaidoilla sekä niiden tukemisella on varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli samalla kerätä varhaiskasvattajien näkemyksiä, ideoita sekä erilaisia keinoja kaveritaitojen tukemiseen varhaiskasvatuksen arjessa. Opinnäytetyön työelämäyhteytenä toimi erään Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan päiväkoti.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto hankittiin kyselyn avulla. Menetelmänä käytettiin Webropol-verkkokyselytyökalua. Kysely lähetettiin kahden päiväkodin kasvattajille, ja kyselyyn vastasi lopulta viisi varhaiskasvattajaa. Kyselytutkimuksen aineisto analysoitiin pääosin teemoittelemalla. Yläteemoiksi muodostuivat lapsiryhmän ominaisuudet, tuen merkitys, kasvattajien rooli sekä tukemisen keinot. Aineiston analysoinnissa käytettiin myös soveltavasti tilastollisesti kuvaavan analyysin keinoja. Opinnäytetyön tietoperustassa perehdyttiin neljän eri osaalueen kautta kaveritaitoihin tarkemmin. Lisäksi tietoperustassa tarkasteltiin varhaiskasvattajien roolia kaveritaitojen tukemisessa sekä leikin merkitystä kaveritaitojen harjoitteluympäristönä varhaiskasvatuksessa.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta kaveritaidoilla olevan suuri merkitys varhaiskasvatuksessa. Tutkimusten tulosten mukaan ryhmäkoko vaikuttaa siihen, miten kaveritaitoja voidaan tukea. Pienryhmät koettiin tärkeiksi ja kaveritaitoja tukeviksi tekijöiksi, kun taas suuret ryhmät haittaavaksi tekijäksi. Lapsen kaveritaitoja voidaan tukea erilaisin menetelmin, kuten kannustamalla lasta aktiiviseen toimijuuteen, tunnetaitoja harjoittelemalla sekä hyödyntämällä leikkiä oppimisessa. Varhaiskasvattajien roolia lapsen kaveritaitojen tukemisessa ei voida tutkimustulosten mukaan vähätellä. Varhaiskasvattaja voi toimia esimerkin näyttäjänä, mutta ei kuitenkaan ratkaise tilanteita lapsen puolesta. Tuloksissa painotettiin lisäksi lapsen aktiivisuutta toimijana, jossa kasvattaja tarjoaa avun ja tuen lapsen itse kokeillessa, oivaltaessa ja oppiessa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto hankittiin kyselyn avulla. Menetelmänä käytettiin Webropol-verkkokyselytyökalua. Kysely lähetettiin kahden päiväkodin kasvattajille, ja kyselyyn vastasi lopulta viisi varhaiskasvattajaa. Kyselytutkimuksen aineisto analysoitiin pääosin teemoittelemalla. Yläteemoiksi muodostuivat lapsiryhmän ominaisuudet, tuen merkitys, kasvattajien rooli sekä tukemisen keinot. Aineiston analysoinnissa käytettiin myös soveltavasti tilastollisesti kuvaavan analyysin keinoja. Opinnäytetyön tietoperustassa perehdyttiin neljän eri osaalueen kautta kaveritaitoihin tarkemmin. Lisäksi tietoperustassa tarkasteltiin varhaiskasvattajien roolia kaveritaitojen tukemisessa sekä leikin merkitystä kaveritaitojen harjoitteluympäristönä varhaiskasvatuksessa.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta kaveritaidoilla olevan suuri merkitys varhaiskasvatuksessa. Tutkimusten tulosten mukaan ryhmäkoko vaikuttaa siihen, miten kaveritaitoja voidaan tukea. Pienryhmät koettiin tärkeiksi ja kaveritaitoja tukeviksi tekijöiksi, kun taas suuret ryhmät haittaavaksi tekijäksi. Lapsen kaveritaitoja voidaan tukea erilaisin menetelmin, kuten kannustamalla lasta aktiiviseen toimijuuteen, tunnetaitoja harjoittelemalla sekä hyödyntämällä leikkiä oppimisessa. Varhaiskasvattajien roolia lapsen kaveritaitojen tukemisessa ei voida tutkimustulosten mukaan vähätellä. Varhaiskasvattaja voi toimia esimerkin näyttäjänä, mutta ei kuitenkaan ratkaise tilanteita lapsen puolesta. Tuloksissa painotettiin lisäksi lapsen aktiivisuutta toimijana, jossa kasvattaja tarjoaa avun ja tuen lapsen itse kokeillessa, oivaltaessa ja oppiessa.