Myllypuron valuma-aluekartoitus
Viertola, Kimmo (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091525882
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091525882
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Myllypuron valuma-alueen nykytilaa ja tehtiin toimenpide-ehdotuksia vesistön tilan parantamiseksi. Työn toimeksiantaja oli Ilmolahden kyläseura ry. Viitasaarelta.
Ilmolahden Myllypuron valuma-aluetta on ojitettu runsaasti erityisesti 1970-luvulla ja samalla myös päävesiuomia on levennetty sekä oikaistu. Näin kiintoaineskuormitus on lisääntynyt voimakkaasti aiheuttaen rehevöitymistä ja liettymistä. Myllypuron on todettu olevan mahdollinen vaelluskalojen lisääntymisalue, mutta tämä edellyttää puron yleistä nykytilan parantumista sekä myös vedenkorkeuden vaihtelun vähentymistä.
Myllypuron valuma-alueen koko on noin 21 km2. Valuma-aluekartoituksessa selvitettiin maastotyönä koko alueen nykytila ja tehtiin ehdotukset mahdollisista vesiensuojelurakenteista. Pohjana maastotyölle oli etukäteen valmisteltu maastotyösuunnitelma, joka tehtiin mm. vanhoja karttoja, ilmakuvia ja maastomallia tutkimalla. Näin maastossa tapahtuva työ saatiin mahdollisimman luotettavaksi ja tehokkaaksi. Varsinaisen valuma-aluekartoituksen lisäksi mitattiin myös veden virtaaman määrää valuma-alueen alkupäästä, keskeltä ja loppupäästä.
Valuma-alueelta löydettiin 25 potentiaalista vesiensuojelutoimenpiteiden ja -rakenteiden kohtaa, joista muutama oli jo olemassa oleva kosteikko. Kohteet dokumentoitiin paikkatietotarkasti sekä kartalle että valokuvin ja osin myös videoin.
Maastotyön löydösten perusteella vedenlaatuun vaikuttaa eniten valuma-alueen alkupäässä, Hiekkajärvellä, humuspitoisten valumavesien minimointi. Alueella on runsaasti 1970-luvulla ojitettuja soita ja ojat laskevat suoraan Hiekkajärveen. Alueelta löytyy vanhoja vesiensuojelurakenteita, jotka eivät kuitenkaan enää toimi kunnolla.
Vedenkorkeuden vaihtelun minimointiin on eniten vaikutusta Nelostien ja Myllypuron suun välisen alueen toimenpiteillä johtuen korkeuserosta ja vesiuoman leveydestä (yli 3 m). Tehokkain vaikutus veden virtauksen hillintään saadaan kosteikoilla, ja samalla saadaan myös kiintoainesta pidätettyä.
Ilmolahden Myllypuron valuma-aluetta on ojitettu runsaasti erityisesti 1970-luvulla ja samalla myös päävesiuomia on levennetty sekä oikaistu. Näin kiintoaineskuormitus on lisääntynyt voimakkaasti aiheuttaen rehevöitymistä ja liettymistä. Myllypuron on todettu olevan mahdollinen vaelluskalojen lisääntymisalue, mutta tämä edellyttää puron yleistä nykytilan parantumista sekä myös vedenkorkeuden vaihtelun vähentymistä.
Myllypuron valuma-alueen koko on noin 21 km2. Valuma-aluekartoituksessa selvitettiin maastotyönä koko alueen nykytila ja tehtiin ehdotukset mahdollisista vesiensuojelurakenteista. Pohjana maastotyölle oli etukäteen valmisteltu maastotyösuunnitelma, joka tehtiin mm. vanhoja karttoja, ilmakuvia ja maastomallia tutkimalla. Näin maastossa tapahtuva työ saatiin mahdollisimman luotettavaksi ja tehokkaaksi. Varsinaisen valuma-aluekartoituksen lisäksi mitattiin myös veden virtaaman määrää valuma-alueen alkupäästä, keskeltä ja loppupäästä.
Valuma-alueelta löydettiin 25 potentiaalista vesiensuojelutoimenpiteiden ja -rakenteiden kohtaa, joista muutama oli jo olemassa oleva kosteikko. Kohteet dokumentoitiin paikkatietotarkasti sekä kartalle että valokuvin ja osin myös videoin.
Maastotyön löydösten perusteella vedenlaatuun vaikuttaa eniten valuma-alueen alkupäässä, Hiekkajärvellä, humuspitoisten valumavesien minimointi. Alueella on runsaasti 1970-luvulla ojitettuja soita ja ojat laskevat suoraan Hiekkajärveen. Alueelta löytyy vanhoja vesiensuojelurakenteita, jotka eivät kuitenkaan enää toimi kunnolla.
Vedenkorkeuden vaihtelun minimointiin on eniten vaikutusta Nelostien ja Myllypuron suun välisen alueen toimenpiteillä johtuen korkeuserosta ja vesiuoman leveydestä (yli 3 m). Tehokkain vaikutus veden virtauksen hillintään saadaan kosteikoilla, ja samalla saadaan myös kiintoainesta pidätettyä.