Lapsen kohtaama seksuaalinen väkivalta : tunnistaminen terveydenhuollossa

Abstract

Opinnäytetyönä on kirjallisuuskatsaus lapsen kohtaaman seksuaalisen väkivallan tunnistamisesta terveydenhuollossa. Tavoitteena on lisätä terveydenhuollon henkilöstölle tietoisuutta merkeistä, jotka voisivat johtaa väkivallan jäljille. Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka lapsen kohtaaman seksuaalisen väkivallan voisi tunnistaa. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.

Tulokset jaoteltiin kahteen osioon: seksuaaliseen väkivaltaan viittaavien löydösten erittelyyn sekä tunnistamista helpottavien ja heikentävien tekijöiden läpikäymiseen. Tuloksissa seksuaalista väkivaltaa kokeneelta lapselta löytyi sukupuolielinten alueelta fyysisiä löydöksiä, kuten mustelmia, turvotuksia tai siemennestettä. Tutkimisen aikana havaittiin myös käyttäytymisen muutoksia. Tunnistamista helpottavina tekijöinä pidettiin työntekijöiden ammattimaista työotetta sekä avointa vuorovaikutusta lapsen ja perheen kanssa. Heikentävänä tekijänä nähtiin tunnistamisen viive ja sen aiheuttamat haasteet.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vain harvoin yksittäiset fyysiset löydökset tai psyykkiset oireet riittivät seksuaalisen väkivallan tunnistamiseen. Tulosten mukaan tärkeimpänä tunnistamista edistävänä tekijänä pidettiin lapsen omaa kertomusta tapahtuneesta.

Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten suuren määrän ja vähäisen tutkimustiedon vuoksi aiheen tutkiminen Suomessa. Kuinka Suomessa seksuaalista väkivaltaa tunnistetaan ja mitä haasteita tunnistamiseen liittyy?

The purpose of this thesis was to collect information on how health care workers can identify sexual violence towards children. This study was carried out as a literature review and the data was analysed using content analysis.

The results were divided into two sections: findings suggestive of sexual violence, and factors facilitating and impeding identification. The results show that children who experienced sexual violence showed physical symptoms in the anogenital region, as well as behavioural changes. The professional working style of the workers and open interaction with the children and families were considered to facilitate identification. A negative factor was the delay in identification and the challenges it posed.

The results showed that the report from the child was the most important factor contributing towards identification. Individual physical or psychological symptoms were rarely sufficient to identify sexual violence.

Due to the high number of sexual offences against children, a proposal for further research in Finnish emerged to identify and address the issue.