"En enää tavallaan tanssi muiden pillin mukaan, vaan nyt mä oon se, joka viheltää" : alaikäisten kokemuksia omillaan asumisesta

Abstract

Alaikäisenä itsenäistyminen on melko yleinen ilmiö Suomessa, mutta se on jäänyt piiloon yhteiskunnallisessa keskustelussa. Itsenäistymisen syynä on usein opintojen aloittaminen toisella paikkakunnalla. Toisen asteen opintojen perässä muuttaminen koskettaa erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella asuvia 15–16-vuotiaita nuoria. Opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa nuorten kokemuksia omillaan asumisesta alaikäisinä ja selvittää, millaista tukea nuoret toivovat itsenäistymisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä nuorten parissa toimiville tahoille tietoisuutta nuorten kokemuksista omillaan asumisesta sekä heidän tukitoiveistaan itsenäistymisvaiheessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto koostui kolmen opinnoissa kiinni olevan alaikäisen haastatteluista, ja se analysoitiin sisällönanalyysin tavoin.

Opinnäytetyön tulosten mukaan nuoret olivat tyytyväisiä omillaan asumiseen, koska se oli mahdollistanut omannäköisen arjen luomisen. Vastuun lisääntyminen arjessa kuitenkin edellytti nuorilta erilaisia taitoja, joiden oppimisessa lähipiirin merkitys korostui. Nuoret kokivat lähipiiriltään saadun tuen ja luottamuksen merkityksellisimmäksi tueksi itsenäistymisen taipaleella. Nuorten itsenäistyminen oli onnistunut pääosin hyvin, mutta osa nuorista nosti esille yksinäisyyden kokemuksen. Itsenäistymisen tuomat muutokset arkeen sekä identiteetin kehittyminen voivat tulosten mukaan tuoda nuorille tarpeen myös yhteiskunnan palveluille. Osa nuorista koki koulusta saatavan tuen ja ohjauksen tärkeäksi muuttuneessa elämäntilanteessaan.

Oppivelvollisuuden laajentuminen toisen asteen opintoihin 1.8.2021 alkaen voi lisätä alaikäisten muuttoa opintojen perässä, minkä vuoksi on tärkeää tutkia, millaisia vaatimuksia se asettaa yhteiskunnalle. Tulevaisuudessa on tärkeää tavoittaa myös opintonsa keskeyttäneitä itsenäisesti asuvia alaikäisiä ja kartoittaa heidän itsenäistymisen kokemuksiaan sekä tukea ja palveluita koskevia toiveitaan.

Becoming independent as a minor is a common phenomenon in Finland, but it has yet remained fairly hidden in the social debate. The purpose of this thesis was to survey minors’ experiences of living on their own and find out what kind of support they wish to have for this life change. The research was carried out as qualitative research and the research material consisted of semi-structured interviews with three minors living on their own.

According to the results of the thesis, moving away from parents requires many skills from the youth, and the most meaningful support in developing these skills comes from their social circle. Becoming independent had mostly gone well with the youth, but some of them had felt loneliness while living on their own. According to the results, the changes in everyday life and the development of identity can also bring the need for society's services. The young people felt that the support and guidance from school was important especially during the changes in life situations. With the expansion of compulsory schooling to secondary education from the year 2021, the quantity of the target group may increase, which makes it important to study what kind of demands it places on society.