“Ger du lillfingret, tar de hela handen” : en kvalitativ studie om vägen till ungdomsbrottslighet
Enroth, Amelie; Voutilainen, Jan (2023)
Enroth, Amelie
Voutilainen, Jan
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023102628001
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023102628001
Tiivistelmä
Nuorisorikollisuus on kasvava aihe uutisissa, ja yhteiskunnan kasvavat huolet siitä, miltä tulevaisuus näyttää. Tässä tutkielmassa tutkimme tietä nuorisorikollisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, mitkä tekijät johtavat nuorten rikolliseen käyttäytymiseen. Onko nuorten koulutuksella tai opetuksella suora yhteys rikollisuuteen? Löytyykö samankaltaisuuksia rikollisten nuorten kasvatuksessa? Koska sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, erityisesti nuorten keskuudessa, tätäkin tutkitaan, eli onko sosiaalisella medialla yhteys nuorten rikolliseen käyttäytymiseen.
Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hänestä tulee rikosoikeudellisesti vastuullinen. Jos hän on tämän iän alapuolella tehnyt rikoksen, hänen osallisuuttaan arvioidaan, ja mahdollisia vahingonkorvauksia tai omaisuuden palauttamista tutkitaan. Tarvittaessa voidaan toteuttaa lapsensuojelutoimenpiteitä. Kun henkilö on iältään 15–20 vuotta, hänet luokitellaan nuoreksi rikoksentekijäksi, ja hänen ikänsä otetaan huomioon seuraamuksia ja rangaistuksia määrättäessä. Alle 18-vuotiaat edustetaan tutkinnan aikana huoltajiensa tai laillisina edustajina.
Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelimme kolmea vastaajaa, jotka työskentelevät kriminologian alalla ja joilla on asiakkaita, jotka ovat aloittaneet rikollisen käyttäytymisen nuoruudessaan. Sen jälkeen analysoimme vastaukset ja yhdistimme ne teorioihin, jotka pyrkivät selittämään rikollisuutta. Näitä teorioita ovat muun muassa Travis Hirschin sosiaalisen kontrollin teoria ja Edwin H. Sutherlandin oppimisteoria.
Tulokset osoittavat, että vastaajien asiakkailla on selkeitä yhtäläisyyksiä keskenään. Joitain tekijöitä nuorten ja rikollisuuden välillä ovat varhainen huumeiden käyttö, sijoittaminen kodin ulkopuolelle ja koulutuspolku.
Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hänestä tulee rikosoikeudellisesti vastuullinen. Jos hän on tämän iän alapuolella tehnyt rikoksen, hänen osallisuuttaan arvioidaan, ja mahdollisia vahingonkorvauksia tai omaisuuden palauttamista tutkitaan. Tarvittaessa voidaan toteuttaa lapsensuojelutoimenpiteitä. Kun henkilö on iältään 15–20 vuotta, hänet luokitellaan nuoreksi rikoksentekijäksi, ja hänen ikänsä otetaan huomioon seuraamuksia ja rangaistuksia määrättäessä. Alle 18-vuotiaat edustetaan tutkinnan aikana huoltajiensa tai laillisina edustajina.
Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelimme kolmea vastaajaa, jotka työskentelevät kriminologian alalla ja joilla on asiakkaita, jotka ovat aloittaneet rikollisen käyttäytymisen nuoruudessaan. Sen jälkeen analysoimme vastaukset ja yhdistimme ne teorioihin, jotka pyrkivät selittämään rikollisuutta. Näitä teorioita ovat muun muassa Travis Hirschin sosiaalisen kontrollin teoria ja Edwin H. Sutherlandin oppimisteoria.
Tulokset osoittavat, että vastaajien asiakkailla on selkeitä yhtäläisyyksiä keskenään. Joitain tekijöitä nuorten ja rikollisuuden välillä ovat varhainen huumeiden käyttö, sijoittaminen kodin ulkopuolelle ja koulutuspolku.
