Huostaanoton jälkeinen äitiys : Tapaamispaikan asiakkaiden kuvaamana

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata huostaanoton jälkeistä äitiyttä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äitien tunteita ja ajatuksia liittyen omien lasten huostaanottoon, sen jälkeiseen arkeen sekä tulevaisuuden haaveisiin. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä eteläsuomalaisen tapaamispaikan kanssa. Tutkimuksen haastatteluihin osallistui neljä äitiä. Haastateltavat olivat iältään 20–30-vuotiaita. Äidit tapaavat lapsiaan 1–2 kertaa kuukaudessa valvotusti. Kaikkien äitien lapset olivat alle kouluikäisiä. Lapset oli otettu huostaan kahden ensimmäisen elinvuoden aikana, useimmat heistä vauvana.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat aiheeseen liittyvä kirjallisuus ja aikaisemmat tutkimukset. Opinnäytetyön teoreettisina lähtökohtina olivat kiintymyssuhdeteoria, lastensuojelulaki ja tapaamispaikkatoiminta. Teoriaosuudessa perehdyttiin myös lapsen ja vanhemman oikeuksiin huostaanoton jälkeen sekä kriisin eri vaiheisiin lapsella ja aikuisella. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka analysoitiin teemoittelemalla.

Tutkimustulosten perusteella äitiys on haasteellista huostaanoton jälkeen. Omaa vanhemmuutta rajaavat viranomaiset, laki ja käytännön asiat kuten valvotut tapaamiset. Äidit toivoivat voivansa tavata lapsiaan enemmän, mutta olivat samaan aikaan tyytyväisiä sijaisperheen lapselle mahdollistamaan arkeen. Äitiys herättää monenlaisia ja hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Äideistä ei aina tuntunut siltä, että olisi äiti ollenkaan. Suhde sijaisperheeseen oli hyvä, vaikka alkuun sopeutuminen oli vaikeaa. Etenkin sen hyväksyminen oli vaikeaa, että oma lapsi kutsuu toista ihmistä äidiksi. Kaikilla haastatteluun osallistuneilla tulevaisuuden haaveena siinsi toive lapsen kotiutumisesta.

The aim of this thesis was to explore motherhood after one’s children have been taken into care. The purpose was to examine mothers’ feelings and thoughts about the situation when their children were taken into care, everyday life after that and their dreams about the future. The thesis was carried out among the clients of the child contact centre in the Southern Finland. Four mothers, aged 20-30 years, took part in the interviews. The mothers can meet their children in controlled situation once or twice in a month. Children of these mothers were under the school age. The children were taken into care during the first two years of their lives, most of them were taken into care as babies.

Background information was collected from literature and former research concerning this subject. The theoretical basis of the thesis consisted of the attachment theory, child welfare Act and child contact centre activity. The theoretical part also focused on the different stages of crisis of the mother and the child as well as the rights of the mother and the child after the taking into care. The research was carried out as a qualitative research. The method used was a thematic interview. The data was analyzed by thematic methods.

According to the results, motherhood after one’s child has been taken into care is challenging. The motherhood is restricted by the authority, the law and practical issues, such as being able to meet their children only in con-trolled situation at the child contact centre. All of these mothers would like to see their children more often. At the same time they are satisfied with the everyday life of their children in a foster family. Motherhood causes many kinds of feelings and even conflicting thoughts. The mothers did not always feel like they were mothers at all. The relationship with the foster family was good, although it was hard to adjust to it at first. It is hard to accept that your child calls someone else his or her mother. Every interviewed mother dreams of having their child return home someday.