Soiten ensihoidon työntekijöiden kokemuksia Defusing-mallin käytöstä : Kysely ensihoitajille

Abstract

Defusing eli jälkipurku on järkyttävien tai traumaattisten tilanteiden jälkeen järjestettävä keskustelu, jonka tarkoituksena on lieventää traumaperäisiä oireita ja reaktioita, normalisoida kokemus ja tunteet sekä vahvistaa työntekijöiden tukiverkkoa. Purkukeskustelussa luodaan uskoa siihen, että tapahtuneesta voi toipua ja selvitä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Keskipohjanmaan hyvinvointialue Soiten ensihoidon työntekijöiden kokemuksia defusing-toiminnasta. Tavoitteena on, että ensihoidon esihenkilöt ja defusing-tiimi voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia kehittäessään defusing-toimintaa yksikköön sopivaksi. Ensihoidon työntekijät saavat äänensä kuuluviin ja voivat vaikuttaa toiminnan kehittämiseen antamansa palautteen avulla. Toimiva defusing-malli edistää työhyvinvointia.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä, ja sen tulokset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Opinnäytetyö toteutettiin Webropol-kyselynä, johon ensihoidon työntekijät saivat vastata anonyymisti. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 38. Kyselyn vastausprosentiksi tuli 42 %.

Tuloksista nousi esiin tyytyväisyys defusing-toimintaan sellaisenaan. Vastaajat kokivat, että defusing-istunnoista oli apua kuormittavien työtilanteiden jälkeen, asioita oli helpompi käsitellä eivätkä ne vaikuttaneet työntekoon myöhemmin. Heidän mielestään defusing-menetelmän toimivuudessa on myös kehitettävää. Defusing-istuntoja ei ollut aina järjestetty tai tarjottu, vaikka niille olisi ollut tarvetta. Defusing-istuntoja tulisi järjestää matalammalla kynnyksellä. Vastauksissa toivottiin myös työntekijöiden huomioimista yksilöinä defusing-istuntoja järjestettäessä. Defusing-toiminnan näkyvyyttä toivottiin lisättävän.

Johtopäätöksenä todetaan, että defusing-toiminta on hyödyllistä ja sitä pidetään hyvänä työkaluna työhyvinvointiin. Defusing-istuntoja tulisi järjestää matalammalla kynnyksellä ja sen tarvetta tulisi selvittää aktiivisesti. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkimuksen toistaminen muutaman vuoden kuluttua, jotta nähtäisiin, onko defusing-toiminta kehittynyt työntekijöiden toiveiden mukaisesti.

Defusing is a conversation held after shocking or traumatic situations with the aim of alleviating post-traumatic symptoms and reactions, normalizing the experience and emotions, and strengthening the support network of employees. Defusing discussions are held in order to assure the person experiencing the traumatic situation that they can recover and survive it.

The purpose of the thesis was to investigate the experiences of emergency care workers in the well-being services county of Central Ostrobothnia Soite. The aim is that emergency care supervisors and the defusing team can utilise the results of this study when developing defusing methods for their department. This thesis seeks to ensure that emergency care workers have their voices heard and can influence the development of defusing operations through their feedback. A well-functioning defusing model promotes well-being at work.

The thesis was carried out using a qualitative research method, and its results were analyzed using an inductive content analysis method. The thesis was implemented as a Webropol survey, which emergency medical workers were allowed to answer anonymously. A total of 38 responses were received. The response rate to the survey was 42 %.

The results highlighted satisfaction with defusing as such. The respondents felt that defusing sessions were helpful after stressful work situations, that issues were easier to handle and did not affect work later. In their opinion, there is also room for improvement in the functionality of the defusing method. Defusing sessions had not always been organised or offered, even if there was a need for them. Defusing sessions should be held with a lower threshold. The answers reflect a desire for employees to be taken into account as individuals when organising defusing sessions. It was hoped that the visibility of defusing activities would be increased.

In conclusion, defusing methods are useful and are considered good tools for well-being at work. Defusing sessions should be held with a lower threshold and the need for them should be actively investigated. As a follow-up research proposal, the study can be repeated in a few years to see if defusing has developed according to employees' wishes.