Ikäihmisten perhehoitajien kokemuksia asukkaan siirtyessä tehostettuun palveluasumiseen

Abstract

Ikäihmisten perhehoitajat työskentelevät hyvin tiiviissä yhteisössä ja läheisissä väleissä niin perhehoidossa asuvan ikäihmisten kuin heidän läheisten kanssa. Perhehoitajan työ voi olla ympärivuorokautista ja tämän takia hyvin sitovaa. Perhehoito on tarpeellinen välimuoto ikäihmisille heidän oman kodin ja tehostetun palveluasuasumisen välissä. Joskus ikäihminen saa asua perhehoidossa elämän loppuun asti. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja tehostettuun palveluasumiseen muutto on välttämätöntä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa perhehoitajien kokemuksista asukkaan siirtyessä perhehoidosta tehostettuun palveluasumiseen. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten perhehoitajat kokivat muuttuvan tilanteen sekä missä perhehoitajat kaipaavat mahdollisesti tukea asukkaan siirtyessä tehostetun palveluasumisen piiriin. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää perhehoitajien työn kehittämiseen.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelemalla viisi ikäihmisten perhehoitajaa koko Suomen alueelta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa perhehoitajien kokemuksista asukkaan siirtymävaiheessa tehostettuun palveluasumiseen nousivat esille haastavat kokemukset asukkaan toimintakyvyssä, asukkaasta luopumisen vaikeus ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Perhehoitajien jaksamisen kysymystä analysoitaessa muodostui jaksamista tukevia ja uhkaavia tekijöitä. Perhehoitajat kokivat jaksamista tukevan se, että yhteistyö ja asukkaan muuttaminen on sujuvaa ikääntyneiden palveluiden kanssa. Mahdollisuus omaan aikaan, työpari, vertaistuki, työnohjaus sekä perhehoitajien ennakkovalmennus kuin koulutustausta auttoi jaksamaan. Jaksamista uhkaaviksi tekijöiksi perhehoitajat kertoivat epätietoisuuden asukkaan muuttamisen ajankohdasta, taloudelliset huolet, asukkaiden vaihtuvuus, asukkaiden heikentyneen toimintakyvyn ja perhehoitajan yksinäisyyden.