Viherkerroin kansipihoilla: pihasuunnitelmat Tampereen kortteleihin 833 ja 10

Abstract

Viherkerroinmenetelmän käyttö asemakaavoituksen ja pihasuunnittelun työkaluna on yleistynyt Suomen kaupungeissa. Menetelmän avulla voidaan turvata kasvillisuuden määrää ja hulevesien luonnonmukaista hallintaa tonteilla sekä ohjata myös kansirakenteisten pihojen suunnittelua kaupunkien viherrakenteen monimuotoisuutta tukevaan suuntaan.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kansipihojen suunnittelua tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä, jossa viherkertoimen tavoiteluvun täyttyminen on yleensä haastavaa. Työssä on tarkasteltu myös sitä, mitkä tekijät vaikuttavat kansipihojen vihertehokkuuteen ja minkälaisia vaikutuksia asemakaavan viherkertoimella on kansipihojen suunnitteluratkaisuihin.

Työssä laadittiin pihasuunnitelmat ja viherkerroinlaskelmat kahteen Tampereella sijaitsevaan kerrostalokortteliin, 833 ja 10. Kortteli 833 sijaitsee Kalevanrinteessä maisemallisesti merkittävän harjun kupeessa ja korttelin asemakaavassa on vaatimus viherkertoimen tavoitearvon täyttymisestä. Tampereen ydinkeskustassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä sijaitsevan korttelin 10 asemakaavassa viherkerroinvaatimusta ei ole. Työn toimeksiantajana on BST-Arkkitehdit Oy, joka vastaa pää- ja rakennussuunnittelusta osalla tonteista.

Työn perusteella kansirakenteisten pihojen suunnitteluun ja vihertehokkuuteen vaikuttavat muun muassa tonttitehokkuus, rakennusten massoittelu ja pihakannen rakenteet, pihojen valo-olosuhteet, pysäköinti- ja jätehuoltoratkaisut sekä pelastusreitit. Asemakaavan vaatimus viherkertoimen tavoitearvon täyttymisestä lisää tarvetta sijoittaa kerroksellista kasvillisuutta ja läpäiseviä pintamateriaaleja myös kansipihoille. Suunnittelussa on huomioitava kasvillisuuden vaatimat rakennekerrokset, erityisesti riittävän tilavat kasvualustat sekä toimiva salaojitus. Kansirakenteisten pihojen vaativat kasvuolosuhteet tulee huomioida myös kasvivalinnoissa. Paras lopputulos edellyttää ammattitaitoista suunnittelua, monialaista yhteistyötä sekä jatkuvaa vuoropuhelua projektin eri osapuolten välillä.