Ohjausta hybridimuotoisesti : tuutorin jumppa: kehonhallintaa, liikkuvuutta ja tasapainoa Hervannassa ja Pyynikillä

Abstract

Opinnäytetyö pyrki selvittämään hybridiohjauksen mahdollisuuksia ja haasteita ikääntyneiden liikuntaryhmän ohjauksessa tamperelaisissa senioritaloissa. Senioritaloissa toteutettiin kuuden kerran tasapainokurssi, johon puolet osallistujista liittyi etänä ja puolet osallistui läsnä ohjaajan kanssa. Kokemuksia kartoitettiin kyselylomakkeiden avulla. Lomakkeet kerättiin jokaisen ohjauskerran jälkeen osallistujilta.

Vaikka kurssi koettiin suurimmaksi osaksi positiivisena, osallistuvien ryhmien välillä oli jonkin verran eroavaisuuksia. Etäryhmän kokemukset olivat hiukan negatiivisempia ja hajontaa vastauksissa oli enemmän. Mahdollisia syitä olivat internetyhteyden aiheuttamat ongelmat.

Kurssin järjestäminen hybridimuotoisena ei säästänyt myöskään resursseja tai aikaa, sillä ryhmien ohjaamisen lisäksi ulkopuolisen työntekijän täytyi avata etäyhteys, valvoa sitä ja lopulta sulkea se. Samalla läsnäoloryhmä menetti manuaalisen ohjaamisen hyödyt, kun tunnin ohjaaja ei voinut poistua kameran edestä.

Tulosten perusteella etäohjaamisessa on paljon mahdollisuuksia jo aiempien tutkimustulosten perusteella, mutta hybridiohjaus tällaisenaan ei ollut kannattavaa. Jatkossa voidaan tutkia esimerkiksi harjoitusintensiteettiä etä- ja lähiharjoittelussa tai keinoja perehdyttää ja kouluttaa senioritalon asukkaita etäteknologian käyttäjiksi.

This study aimed to gather information about the possibility of executing an exercise course using hybrid-based solutions as a way of saving resources and time. The study was designed and put into effect in cooperation with Nääsville ry. The exercise course was carried out with residents of two senior houses located in Tampere. One community attended the course via a live Zoom video connection while the others took part face-to-face with the instructor.

The experiences of the seniors concerning this hybrid format were studied by conducting a questionnaire survey amongst the participants. In addition, the progress of the course was reported in detail.

The findings suggest that even though the feedback on the course was mainly positive, there were some differences between the two groups taking part in the course. All in all, the group joining through the video connection was less satisfied with the course. Some reasons for dissatisfaction behind these findings might be due to internet connection difficulties but more research is required.

Secondly, there was no additional gain in using the remote technology resource-wise. Even if the instructor was able to lead two groups at the same time, there was still a crucial need for someone to operate the remote technology at the other location, thus minimalizing the benefits of the hybrid format.