Käytösoireisten lasten hoitoon kehitetty CPS (Collaborative & Proactive Solutions) -interventiomalli: esittelyvideo lastenpsykiatrista työtä tekeville työntekijöille sekä vanhemmille

Abstract

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa video käytösoireisten lasten hoitoon kehitetyn CPS-interventiomallin käytöstä ja hyödyistä lastenpsykiatriseen hoitotyöhön. Työn tavoitteena oli koostaa tietoa CPS-mallista, jota voidaan hyödyntää ohjausmateriaalina muun perehdytysmateriaalin ja koulutusten lisänä sekä myös vanhemmille suunnatussa CPS-mallin ohjauksessa. Aihe nousi työelämän tarpeesta ja toiveista sekä työn tekijän kiinnostuksesta. Työn tilaajana oli Pirkanmaan hyvinvointialueeseen kuuluvan Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian vastuualue, jossa CPS-interventiomalli oli hiljattain otettu käyttöön.

Lasten käytösoireilu, etenkin vaikeana ja pitkään jatkuneena, on yksi syy hakeutua lastenpsykiatriseen hoitoon. Hoitamatta jääneet käytösongelmat voivat vaikuttaa hyvin negatiivisesti lapsen nuoruuteen sekä myös aikuisuuteen saakka. CPS-interventiomalli on yksi hoitotyön keino, jota käytösoireilevien lasten kanssa voidaan käyttää. Mallin avulla pyritään ratkaisemaan lapsen mielessä olevia käytösoireita edeltäviä ongelmia yhteistoiminnallisesti. Tällaisilla ongelmanratkaisuun keskittyvillä hoitomuodoilla on todettu olevan eniten vaikutuksia vihantunteiden hillitsemiseen sekä ajattelun taitojen kehittymiseen.

Opinnäytetyön tietoperusta koostettiin CPS-malliin liittyvän kirjallisuuden sekä aiempien tutkimustulosten lisäksi erilaisia kotimaisia ja kansainvälisiä lähteitä käyttäen. Työn aihetta pohjustettiin käsittelemällä lastenpsykiatrisen hoitotyön kontekstia. Käytösoireiden taustalla olevia tekijöitä sekä niiden hoitoa käsiteltiin omassa luvussaan.

Opinnäytetyön toiminnallinen osuus eli videotuotos oli palautteiden perusteella hyvin onnistunut. Yhden videon sijaan päädyttiin videosarjaan, jotta eri aihealueisiin olisi helpompi työn ohessa palata. Työelämätahon palaute työstä oli positiivista, ja siitä arveltiin olevan tulevaisuudessa runsaasti hyötyä lastenpsykiatrian vastuualueella eri yhteyksissä.

CPS-malliin liittyvän lähdetiedon yhteydessä toistui ajatus mallin mukaisen työskentelyn jatkuvuuden tärkeydestä. Erikoissairaanhoidon osastolla työskentelyä ehditään ainoastaan aloittamaan, joten sen vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että työskentely pääsee myös jatkumaan. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla, kuinka mallin mukainen työskentely saadaan jatkumaan osastohoidon jälkeen myös jatkohoidossa sekä lapsen tavanomaisessa toimintaympäristössä.