Ensihoidon C-kiireellisyysluokan tehtävien riskianalyysi Essoten ensihoitopalvelun alueella

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän (Essoten) alueen ensihoitopalvelun C-kiireellisyysluokan tehtävien toteumia vuodelta 2022. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko pidentyneellä tavoittamisviiveellä yhteys potilaan heikentyneeseen tilaan ja pystytäänkö tehtävistä tunnistamaan joitakin riskitekijöitä. Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda toimintaehdotuksia, joita voidaan tulevaisuudessa käyttää hyödyksi, kun suunnitellaan uusia toimintoja vastaamaan palvelutarpeiden muutoksiin. Opinnäytetyössä vastattiin seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Onko pidentyneellä tavoittamisviiveellä yhteys potilaan heikentyneeseen tilaan? 2. Pystytäänkö A- tai B-kuljetukseen johtaneissa tehtävissä tunnistamaan joitakin riskitekijöitä, jotta pystytään jatkossa tunnistamaan potilaita, jotka tulee tavoittaa tavoiteajan mukaisesti tai jopa kiireellisesti? Opinnäytetyön aineisto muodostui ensihoidon sähköisen tietojärjestelmän datasta. Aineisto kerättiin Merlot Web Reports -ohjelmistolla. Ensihoidon tehtävätietoja tarkasteltiin 1.1.–31.12.2022 väliseltä ajanjaksolta. Aineiston analysoinnissa käytettiin metodologista triangulaatiota, eli yhdistettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia analysointimenetelmiä. Potilaiden pidentyneellä tavoittamisviiveellä ei näyttäisi olevan korrelaatiota NEWS-pisteiden nousuun. Yhdistävinä tekijöinä riskioireiksi jokaisessa tarkastellussa tehtäväryhmässä muodostui kolme kriteeriä: 1) oireet, jotka vaikuttavat selvästi alentavasti potilaan toimintakykyyn, 2) oire ei lähde helpottamaan tai 3) oire pahenee koko ajan. Tehtävää tulee tarkastella aina kokonaisuutena, huomioida potilaan aiempi toimintakyky ja liittää jokin selkeä selittävä oire toimintakyvyn alenemaan, mikäli toimintakyky on laskenut pitkän ajan kuluessa, eikä äkisti. Tulosten perusteella hoidon tarpeen arvioinnissa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota potilaan neurologiseen tilaan, sillä AVH-oireet jäivät usein hätäkeskukselta huomaamatta. Tulosten perusteella puhelimitse tehtävän hoidontarpeen arvioinnin soveltaminen C-tehtäviin on turvallista ja saattaisi jopa parantaa potilasturvallisuutta, mikäli opinnäytetyön tuloksia voitaisiin käyttää apuna tunnistamaan ne tehtävät, jotka tulisi tavoittaa tavoiteaikojen mukaan tai jopa kiireellisemmin.

Asiasanat: C-tehtävät, kiireetön hoito, ensihoito, potilasturvallisuus, riskitekijät

This thesis investigated emergency medical service (EMS) C-priority missions and their realization in South Savo Social and Health Care Authority (Essote) over the year 2022. The aim of this thesis was to investigate, whether patient delay in C-priority missions leads to more ailing patients or adverse outcomes and is it possible to identify any risk factors associated with these missions. The thesis also aimed to create suggestions which can be used in the future, when new procedures are engineered to reply to the changing need of public services. This thesis answered the following research questions: 1. Was patient delay in C-priority missions connected to more ailing patients? 2. Was it possible to identify some risk factors among those missions which lead to A- or B-priority transports so in the future it is possible to recognize those patients who should reach in the target time or even more urgently? The data for this thesis was collected from the Merlot Web Reports-EMS-patient data system. EMS-mission data was collected between January 1st and December 31st, 2022. A data research method was the combination of quantitative and qualitative research. Prolonged patient reaching time doesn’t seem to correlate with higher National Early Warning Scores (NEWS). In every observed mission code, there are common factors that lead to the need for urgent transport 1) Symptoms that debilitate patient’s ability to function distinctly, 2) Symptoms that don’t subside, or 3) Symptoms that constantly worsen. Missions should always deal with an entity and acknowledge the patient’s former ability to function if it has decreased over a long period and not urgently. The results of this thesis showed that care assessment should prioritize neurological symptoms, as those were the most commonly missed by emergency response center dispatchers. Based on the results of this thesis, applying to telephone care assessment (TCA) to C-priority missions seemed to be secure. It could even improve patient safety if the results of this thesis are used as a help in recognizing missions that should reach in the target time or even more urgent. Keywords: C-priority mission, non-urgent care, EMS, patient safety, risk factors