Laiduneläinten rooli kestävän ruokavalion muodostamisessa: tapaustutkimus eläintuotannosta maatilan näkökulmasta

Abstract

Vallitsevassa kulttuuriympäristössä on ymmärrettävästi kasvava huoli ympäristömme (luonnon) kantokyvystä. Yksi ilmeisimmistä aiheista välttämättömyytensä vuoksi on ruoan tuottaminen. Aihe on loputtoman kompleksinen, sillä siihen sitoutuu lukematon määrä sosiaalisia ja kulttuurisia sekä ravinnollisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Tämän takia on oletettavaa, että ihmisen ymmärryksen ylittävä kompleksisuus joudutaan yksinkertaistamaan, jotta siitä voidaan luoda narratiivia. Tämä taas on välttämätöntä, jotta aiheesta voidaan keskustella ja luoda suuria linjoja ja ohjenuoria. Tämä yksinkertaistaminen pitää kuitenkin sisällään sen riskin, että asiasta jää oleellisiakin elementtejä keskustelun ulkopuolelle ja näin ollen myös mahdollisia keinoja ongelman ratkaisuun.

Tämä väärin ymmärryksen mahdollisuus oli lähtökohtana, kun lähdettiin selvittämään eläintuotannon roolia ihmisravinnossa, kestävyyteen peilaten. Ennen kaikkea kartoitettiin laiduntavien eläinten vaikutusta ympäristöön, sekä niiden roolia kestävänä ravintona, mitä tulee ihmisen hyvinvointiin. Sekä ravinnollisen, että ympäristöllisen kestävyyden aspekteja pyrittiin hakemaan ajasta ennen agrikulttuurin muodostumista, siitä syystä, että tieteellinen data osoittaa ihmisen fyysisten ominaisuuksien taantumisen sen siirryttyä pysyvämpään, maata viljelevään elämänmuotoon. Tästä on pääteltävissä, että lajillemme ominaisempi olemisen ja syömisen muoto on vallinnut aikana ennen agrikulttuuria.

Tutkimuksen tulokset loivat selkeän kuvan siitä, että tuotantotavalla on merkittävä vaikutus sekä ympäristöön, eläimiin että tuottajan itsensä hyvinvointiin. Laiduneläintuotanto, joka toteutetaan kestämättömästi tai laiduntamatta ollenkaan, voidaan todeta olevan potentiaalisesti hyvin tuhoisaa ja resursseja kuluttavaa. Toisaalta samojen eläinten järkevästi toteutettu hallinnointi ja tuotanto voi olla osana luonnon kantokyvyn parantamisessa. Tutkimustulokset osoittivat myös, että punaisen lihan rooli on ollut merkittävä ihmisen evolutiivisessa kehityksessä, ja että nykyiset vallitsevat käsitykset sen haitallisuudesta ihmisen ravinnossa perus-tuvat varsin vajavaisiin tutkimusmenetelmiin, sekä niiden tulkintoihin.

Tulokset teoriaosuuden ja asiantuntijahaastattelun suhteen olivat keskenään hyvin linjassa ja loivat kuvaa siitä, kuinka omaksumalla tiettyjä hallinnointimenetelmiä voitaisiin parantaa maaseutujen tulevaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta, sekä tuottaa nykyistä ravitsevampaa ruokaa ja samalla sitoa hiiltä maaperään. Toivottavaa olisi, että keskustelua aiheesta laajennettaisiin käsittelemään entistä enemmän tuotantomenetelmien eroavaisuuksia ja näin parannettaisiin kuluttajien tietämystä aiheesta.

Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistoa kerättiin tieteellisistä tutkimuksista ja artikkeleista, aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta sekä asiantuntijahaastattelulla. Haastattelu toteutettiin avoimena haastatteluna, jossa kysymyksiä oli etukäteen valmisteltu, mutta ne pyrkivät mukailemaan vastausten luomia uria, pitäen näin tilanteen vapaan keskustelun kaltaisena.

There is an understandable and growing anxiety about the carrying capacity of the nature of our planet. Because of its necessity, the production of our food is one of the most obvious topics regarding this anxiety. But the topic of producing food is endlessly complex. It has implications in culture, social relationships, nutritional and environmental aspects. Because of these complex implications it is likely, that factors around the topic must be made simpler than they actually are, so that it is possible to create narratives and policies regarding food production. But this simplification bears a real risk of disregarding some crucial aspects of the topic, that may be of help.

This possibility of looking past critical aspects was the premise for this work. It looks closely about the role of animal husbandry and especially grazing ruminants in the light of both environmental, and nutritional sustainability. When possible, this work tries to find answers for these questions from the time before agricul-ture. The reason being that scientific data shows that the physical attributes of humans has declined after the introduction of agriculture. From this we can derive, that the time before agriculture has been in some important ways more suitable for us humans.

The results gave reason to think that there is a lot of significance in how the management of the animals were conducted. The impacts could be seen both in the environmental issues and the wellbeing of both the people managing the animals and the animals themselves. Livestock production that is poorly conducted, can rightfully be seen as extremely destructive and resource depleting. But the same animals, when man-aged in a certain sustainable way, can be a meaningful part of bettering the carrying capacity of the globe´s nature. Research also shows that the role of ruminant meat has been significant when it comes to human evolution, and that recent research regarding red meat in the human diet that tells it should be avoided, are based on weak epidemiological data and at times on biased interpretation of that data.

The results between the theory section were well in line with the interview. They both indicated that by adopting certain managemental practices, it would be possible to enhance the state of rural areas and diver-sity of the nature of them and at the same time produce the most nutrient rich food while simultaneously sequester carbon from the atmosphere.

This work was implemented as qualitative research. The material was gathered from scientific research and articles, books about the topic and by an expert interview. The interview was carried out as an open interview, where the questions were planned ahead, but asked in no specific order and rather as a continuum to the previous answer. This way the conversation flowed more freely.