Työntekijöiden kokemuksia PARO-hyljerobotin käytöstä muistisairaiden ryhmäkodeissa ja päivätoiminnassa

Abstract

Opinnäytetyöni toimeksiantajana on Keski-Suomen Muistiyhdistys ry. Keski-Suomen Muistiyhdistys ry on Muistiliitto ry:n alaisuudessa toimiva jäsenyhdistys, joka vaikuttaa Keski-Suomen maakunnassa valvoen ja edesauttaen etenevää muistisairautta sairastavien ja heidän läheistensä etujen toteutumista. Toimeksiantaja hankki ILO-hankkeesta jääneillä lahjoitusvaroilla loppuvuodesta 2013 kaksi PARO-hyljerobottia ja aloitti niihin liittyvän lainaustoiminnan keväällä 2014. Opinnäytetyöni liittyy keskeisesti kyseessä olevaan lainaustoimintaan sekä sen kehittämiseen uutena toimintamuotona.

Opinnäytetyöni tarkoituksena on selvittää, millä tavoin PARO-hyljerobotti voidaan ottaa käyttöön työympäristössä muistisairaiden parissa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä hyödyntäen käyttökokeilulla, jossa kartoitettiin työntekijöiden näkökulmasta PARO-hyljerobotin käyttöön liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja asenteita sekä kehittämisehdotuksia lainaustoiminnalle. Yhteistyötahona keväällä 2014 toteutetussa käyttökokeilussa oli Jyväskylässä toimiva Viitakodit ry. Käyttökokeiluun osallistui Viitakodit ry:n henkilöstöstä seitsemän työntekijää, jotka kokeilivat Paron käyttöä työssään enimmäkseen muistisairaiden ihmisten parissa. Käyttökokeilun päätyttyä siihen osallistuneiden työntekijöiden kesken pidettiin ryhmäkeskustelu, joka nauhoitettiin ja litteroitiin. Yhdessä ryhmäkeskustelusta sekä käyttökokeiluun osallistuneiden työntekijöiden täyttämistä kyselylomakkeista litteroitu materiaali muodostivat opinnäytetyön aineiston, jonka analysoimisessa käytettiin sisällönanalyysia ja teemoittelua.

Tulosten mukaan Paroa käytettiin sekä yksilö- että ryhmätilanteissa, esimerkiksi toiminnallisten hetkien avaamisessa sekä omana ohjelmanumeronaan. PARO herätti asukkaissa ja asiakkaissa monenlaisia tunteita ilosta arkuuteen ja epäileväisyyteen – myös mielenkiinto sitä kohtaan vaihteli. Paron nähtiin rauhoittavan sekä helpottavan ahdistusta ja levottomuutta. PARO koettiin inhimillisen oloisena ja toiminnoiltaan helppokäyttöisenä, mutta etenkin työn hektisyys ja pelko Paron rikkoontumisesta loivat haasteita sen käyttämiselle. Kehittämisehdotukset lainaustoiminnalle liittyvät vakuutusasioiden selkiyttämiseen sekä tarinapaketin kokoamiseen PARO-hyljerobotin käytön tueksi. Tuloksia voidaan soveltaen hyödyntää lainaustoiminnan kehittämisessä esimerkiksi PARO-hyljerobotin käytön perehdytystilaisuuksissa tuomalla esille konkreettisia keinoja sen käyttöön sekä siten madaltaa kynnystä ja mahdollistaa luontevampaa käyttöönottoa. Lisäksi käyttökokeilun kokemusten pohjalta voi työstää ja koota kirjallisia ohjeita PARO-hyljerobotin käyttöön ohjaajan opas-tyyppisesti.

This Thesis was assigned by Keski-Suomen Muistiyhdistys ry (The Central Finland Memory Association), which is a member of Muistiliitto ry (The Alzheimer Society of Finland). The association operates in Central Finland by supervising the interests of people with progressive memory diseases and their relatives and by contributing to the allocation of the related benefits. At the end of 2013 The Central Finland Memory Association purchased two PARO seal robots with the surplus donations from a project called ILO (Joy) and started lending them in Spring 2014. This thesis is closely linked to the lending service and its development as a new service form.

The purpose of the thesis was to examine the ways in which the PARO seal robot could be used. The data was collected by conducting test run and by using a qualitative research approach. The main idea was to survey the robot’s possibilities as well as the related challenges and attitudes and to collect concrete development proposals to the lending services from the employees. The test run was implemented in co-operation with Viitakodit ry in Spring 2014. Seven employees from the staff participated in it by using the PARO seal robot in their everyday work mostly with persons with memory diseases. After the test run a group discussion was held with the participants – the group discussion was also recorded and transcribed. The transcribed material from the group discussion combined with completed questionnaires from the participants formed the data for the thesis. The data analysis was conducted by using content analysis and thematizing.

According to the results, the robot was used both in individual and group situations, for instance, when starting joint activities and as a separate program number. The robot evoked a wide range of feelings from joy to diffidence and suspiciousness – also interest in it varied. It seemed to have a calming effect and it reduced anguish and agitation. The PARO robot was considered human-like as well as user-friendly, but particularly the hectic nature of the work and fear of breaking it created challenges for its use. The development proposals to the lending service were related to the clarification of insurance issues and compiling a story kit as a support for using the robot. The results can be used in developing the lending service, for instance, when orientating people to the use of the PARO robot by presenting concrete ways of using it and thereby lowering the threshold for its use and enabling a natural use of the robot. Moreover, based on the experiences from the trial, it is possible to compile written guidelines, or even an instructor’s manual, for using the PARO robot.