Metsänmittauskoealojen sijoittelun ja määrän merkitys mittaustulosten tarkkuuteen
Herte, Janne; Käiväräinen, Santeri (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112231013
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023112231013
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia eri koealojen sijoittelutapojen merkitystä mittaustulosten tarkkuuteen. Toinen tavoite on selvittää kuinka monta metsänmittauskoealaa kannattaa mitata tietyn tyyppisillä metsikkökuvioilla, jotta päästään riittävän tarkkaan tulokseen mahdollisimman tehokkaasti. Kolmas tavoite on selvittää millä tavoin avointa metsävaratietoa voi hyödyntää metsiä koskevassa päätöksenteossa. Työllä ei ole toimeksiantajaa.
Työ sisältää tietoa tärkeimmistä metsästä mitattavista suureista, metsänmittausvälineistä, koealoista ja niiden sijoittelusta sekä avoimesta metsävaratiedosta. Koealat ovat kohtia, joissa metsänmittaaja suorittaa metsänmittausta. Koeala voi olla pyöreä tai neliön muotoinen. Työssä käsitellään myös yleisimpiä virhelähteitä sekä työssä käytettäviä otosta kuvaavan tilastomatematiikan kaavoja. Tämän tarkoituksena on johdatella lukija aiheeseen ja esitellä aiheen tietoperustaa. Tietoperustan jälkeen esitellään työssä käytettävä tutkimusmenetelmät. Tutkimus toteutettiin mittaamalla Evolla sijaitsevia metsikkökuvioita ja käsittelimme tuloksia Excel-ohjelmistossa. Laskimme Excel-ohjelmistossa muun muassa luottamusvälin avulla eri sijoittelumenetelmien tarkkuutta ja suhteellisia koealojen määriä.
Tuloksissa kerrotaan sijoittelumenetelmien eroista. Tutkimuksessa vertailtiin sijoittelumenetelmiä kymmenellä kuviolla. Linjamenetelmässä koealoja otetaan 20 metrin välein ja silmänvaraisessa sijoittelussa mittaaja valitsee paikan. Linjamenetelmä on sijoittelumenetelmänä parempi kuudella kuvioista ja silmävarainen sijoittelu neljällä kuvioista. Kummallakin koealojen sijoittelumenetelmällä koealoja pitää keskimäärin ottaa kuusi kappaletta hehtaarilla, jotta päästään alle 20 % tarkkuuteen. Avoimen metsävaratiedon suurimmat epäkohdat ovat liian suuret puustotilavuudet, johtuen vääristä puulajisuhteista eli toisin sanoen pohjapinta-alasta. Sopiva koealojen sijoittelumenetelmä riippuu kuvion ominaisuuksista. Menetelmän valintaan vaikuttaa kuvion aikaisempi käsittely. Riittävään koealamäärään vaikuttaa puuston tasaisuus sekä alikasvos. Avoimen metsävaratiedon läpimitta ja pituustiedot ovat melko tarkkoja. Pohjapinta-alatietoihin täytyy suhtautua varauksella.
Työ sisältää tietoa tärkeimmistä metsästä mitattavista suureista, metsänmittausvälineistä, koealoista ja niiden sijoittelusta sekä avoimesta metsävaratiedosta. Koealat ovat kohtia, joissa metsänmittaaja suorittaa metsänmittausta. Koeala voi olla pyöreä tai neliön muotoinen. Työssä käsitellään myös yleisimpiä virhelähteitä sekä työssä käytettäviä otosta kuvaavan tilastomatematiikan kaavoja. Tämän tarkoituksena on johdatella lukija aiheeseen ja esitellä aiheen tietoperustaa. Tietoperustan jälkeen esitellään työssä käytettävä tutkimusmenetelmät. Tutkimus toteutettiin mittaamalla Evolla sijaitsevia metsikkökuvioita ja käsittelimme tuloksia Excel-ohjelmistossa. Laskimme Excel-ohjelmistossa muun muassa luottamusvälin avulla eri sijoittelumenetelmien tarkkuutta ja suhteellisia koealojen määriä.
Tuloksissa kerrotaan sijoittelumenetelmien eroista. Tutkimuksessa vertailtiin sijoittelumenetelmiä kymmenellä kuviolla. Linjamenetelmässä koealoja otetaan 20 metrin välein ja silmänvaraisessa sijoittelussa mittaaja valitsee paikan. Linjamenetelmä on sijoittelumenetelmänä parempi kuudella kuvioista ja silmävarainen sijoittelu neljällä kuvioista. Kummallakin koealojen sijoittelumenetelmällä koealoja pitää keskimäärin ottaa kuusi kappaletta hehtaarilla, jotta päästään alle 20 % tarkkuuteen. Avoimen metsävaratiedon suurimmat epäkohdat ovat liian suuret puustotilavuudet, johtuen vääristä puulajisuhteista eli toisin sanoen pohjapinta-alasta. Sopiva koealojen sijoittelumenetelmä riippuu kuvion ominaisuuksista. Menetelmän valintaan vaikuttaa kuvion aikaisempi käsittely. Riittävään koealamäärään vaikuttaa puuston tasaisuus sekä alikasvos. Avoimen metsävaratiedon läpimitta ja pituustiedot ovat melko tarkkoja. Pohjapinta-alatietoihin täytyy suhtautua varauksella.