"Halusin tavata muita äitejä, samassa tilanteessa olevia, etten kokisi yksinäisyyttä": äitien yksinäisyys - Äitikaveritoiminnan tarpeellisuus ja saavutettavuus

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensimmäistä kertaa äidiksi tulleiden kokemuksia yksinäisyydestä vauvavuoden aikana sekä selvittää TampereMission järjestämän äitikaveritoiminnan tarpeellisuutta ja saavutettavuutta. Näistä muodostui opinnäytetyön kaksi tutkimustehtävää. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa äitien kokemasta yksinäisyydestä heitä työssään kohtaaville ammattilaisille ja hyödyntää tutkimustuloksia äitikaveritoiminnan kehittämiseksi.

Tutkimus toteutettiin määrällisenä eli kvantitatiivisena sekä laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua kyselyä ja haastattelua. Kysely sisälsi monivalintakysymyksiä sekä muutaman avoimen kysymyksen. Kyselyn aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla sekä sisällönanalyysin menetelmin. Haastateltavia ei tavoitettu kuin yksi, minkä vuoksi sitä ei analysoitu riittävän tulosten luotettavuuden kannalta. Tutkimus tehtiin yhteistyössä TampereMission kanssa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että äitien yksinäisyys lisääntyi äidiksi tulemisen jälkeen ja heidän sosiaalisten suhteidensa määrä väheni. Merkittävä määrä äideistä koki tyytyväisyytensä sosiaalisiin suhteisiinsa laskeneen. Äidit määrittelivät yksinäisyyttä ennen kaikkea sosiaalisten suhteiden puuttumisena ja ulkopuolisuutena. Tulosten mukaan vastaajista puolet käytti vauvaperheille suunnattua kerhotoimintaa ja kertoi osallistumisen syyksi oman hyvinvoinnin ylläpitämisen, vauvan varhaisen vuorovaikutuksen sekä sosiaalisen ja vertais-tuen tarpeen. Lähes jokainen vastaaja koki äitien yksinäisyyteen kohdistetun toiminnan sekä äitikaveritoiminnan tarpeellisena. Tulosten mukaan yli puolet pirkanmaalaisista äideistä ei kuitenkaan koe matalan kynnyksen toteutuvan äitikaveritoiminnassa. Vastauksia perusteltiin sosiaalisella kynnyksellä, omien resurssien rajallisuudella sekä toiminnan intiimiydellä.

The purpose of the thesis was to study the first-time mothers’ experiences of loneliness during the first year of motherhood and to determine the necessity and accessibility of Äitikaveritoiminta. The aim was to produce current information about the first-time mothers’ experiences of loneliness to professionals who encounter them in their work and to utilize the research results in the development of Äitikaveritoiminta.

The study was conducted as both quantitative and qualitative research. The data collection method included a structured questionnaire and an interview. The questionnaire consisted of multiple-choice questions and a few open-ended questions. The questionnaire data were analyzed using the SPSS program and content analysis methods. Only one interview was conducted and was not analyzed to ensure the reliability of the results. The research was conducted in collaboration with TampereMissio.

The results of the study indicate that the mothers' loneliness increased after becoming mothers, and the quantity of their social relationships decreased. A significant number of mothers reported a decline in their satisfaction with their social relationships. Mothers primarily defined loneliness as a lack of social connections and a sense of exclusion. According to the findings almost every respondent perceives interventions targeting maternal loneliness including programs like Äitikaveritoiminta as necessary. Most of the respondents in Pirkanmaa do not perceive Äitikaveritoiminta as accessible.