Lapaluun ylöspäin kiertymisen yhteys olkanivelen abduktioliikkeeseen

Abstract

Olkapääongelmat ovat yksi yleisimpiä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, joiden vuoksi hakeudutaan työterveyshuoltoon. Kahdellakymmenellä prosentilla aikuisista on olkapääkipuja kuukausittain. Olkanivelen rakenne mahdollistaa laajan liikkuvuuden, mutta altistaa loukkaantumisille ja kuormittumiselle. Fyysisesti kuormittava työ on taustalla yli 40 prosentissa olkanivelvaivoista johtuvissa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisissä. Tyypillisiä olkanivelen sairauksia ovat kiertäjäkalvosimen jänteiden vaivat, jäätynyt olkapää, limapussin tulehdus ja nivelrikko. Jotta olkanivel voi saavuttaa täyden liikelaajuutensa, tulee myös lapaluun ja solisluun osallistua liikkeeseen. AC-nivel yhdistää lapa- ja solisluun toisiinsa. Lapaluun liike ilman solisluun liikettä on hyvin vähäistä. Humeroskapulaarinen rytmi kuvaa olkanivelen ja lapaluun ylöspäin kiertymisen suhdetta olkanivelen abduktioliikkeen aikana. Liikkeiden suhteena on perinteisesti pidetty 2:1. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää integraalisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin, onko 2:1– kuvaukseen tarpeen esittää tarkennuksia ja kuinka paljon lapaluu pystyy enimmillään kiertymään ylöspäin. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa humeroskapulaarinen rytmi oli 1,2:1–3,2:1, Suurin raportoitu lapaluun ylöskiertymisen kulma oli 56 astetta. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten koehenkilöiden tausta erosi toisistaan, mikä on saattanut vaikuttaa tulosten hajontaan. Voidaan kuitenkin sanoa, että humeroskapulaarisessa rytmissä on muitakin ilmenemismuotoja kuin 2:1.