”Koska esihenkilönä vain pitää kestää” : Esihenkilöihin kohdistuva kiusaaminen sosiaali- ja terveysalalla

Abstract

Työpaikkakiusaaminen on paljon tutkittu aihe, mutta esihenkilöasemassa toimiviin kohdistuvaa kiusaamista koskevia tutkimuksia on tehty verrattain vähän niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Esihenkilöihin kohdistuvaa kiusaamista vähätellään tai sitä ei tunnisteta lainkaan. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaista kiusaamista sosiaali- ja terveysalan esihenkilöasemassa olevat henkilöt kokevat heihin kohdistuneen ja miten se on heihin vaikuttanut.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista menetelmää. Aineisto kerättiin kyselyllä, joka sisälsi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Kysely kohdennettiin sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville sosiaalialan esihenkilöasemassa työskenteleville tai työskennelleille ammattilaisille Talentian ja Facebookin Sosionomien uraverkosto -ryhmän kautta. Näiden väylien kautta kyselyyn vastanneet ovat todennäköisimmin sosionomeja tai sosiaalityöntekijöitä, jotka toimivat esihenkilötehtävissä erilaisissa työympäristöissä. Kyselyyn vastasi 68 henkilöä.

Tuloksista voidaan päätellä, että sosiaali- ja terveysalan esihenkilöt kokevat työssään monenlaista kiusaamista ja epäasiallista käytöstä niin työntekijöidensä, kollegoidensa kuin omien ylempien johtajiensa taholta. Vastaajia oli lähes yhtä paljon julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. Kiusaamisen vaikutukset olivat kiusatuille merkittäviä, ja kiusaamisen seurausten voidaan nähdä vaikuttavan yksilön lisäksi sekä koko työyhteisöön että organisaatioon.

Tulosten perusteella kiusaamisen syihin sekä kiusaamiseen puuttumiseen tulisi perehtyä tarkemmin ja syvemmin. Työyhteisöihin tarvittaisiin lisää keinoja kiusaamisen ennaltaehkäisyyn sekä selkeämpiä prosesseja kiusaamistilanteiden käsittelyyn. Vastauksista voi myös päätellä, että työyhteisöihin tarvittaisiin lisää osaamista sekä ymmärrystä työelämä- ja vuorovaikutustaidoista.

There have been relatively few studies on bullying targeting individuals in supervisory positions. Bullying of supervisors is often diminished or not recognized at all. In this thesis, the aim was to explore the experiences of bullying among individuals in supervisory positions in the social and healthcare sector, as perceived by themselves.

The research methodology combined both qualitative and quantitative methods. Data was collected through a survey containing both open-ended and multiple choice questions. The survey targeted professionals in social and healthcare, especially those in supervisory roles.

The results indicate that supervisors in the social and healthcare sector experience various forms of bullying and inappropriate behaviour from their subordinates, colleagues, and their superiors. The effects of bullying were significant for the targets, and the consequences of bullying were observed to impact not only the individuals involved but also the entire work community and organization.

Based on the results, there is a need for a deeper understanding of the causes of bullying and more effective interventions. Workplaces require additional tools for preventing bullying and clearer processes for handling bullying incidents. The responses also suggest the need for enhanced expertise and understanding of interpersonal and communication skills in work communities.