”Mä en koe olevani enää yhtään yksinäinen, et päinvastoin” : kohtaamispaikkatoiminnan merkitys nuorten yksinäisyyden kokemukseen

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin yhdessä LINJA 20-hankkeen kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, mikä merkitys kohtaamispaikkatoiminnalla on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten yksinäisyyden kokemukseen. Yksinäisyydellä on todettu olevan useita kielteisiä vaikutuksia nuorten hyvinvointiin. Pitkittynyt yksinäisyys voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta, pelkoa ja jopa itsetuhoisuutta. Yksinäisyys on ollut kasvussa etenkin nuorten keskuudessa ja yksinäisyyden vähentämiseksi tulisi ryhtyä tehokkaampiin toimiin. Nuori tarvitsee ympärilleen yhteisöjä ja muita ihmisiä, sekä kokemuksen siitä, että joku välittää. Yksinäinen nuori kokee itsensä usein merkityksettömäksi ja ulkopuoliseksi yhteisöistä ja yhteiskunnasta.

Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa kohtaamispaikkatoiminnan merkityksestä kävijöille ja ideoita toiminnan kehittämiseen. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Mikä merkitys kohtaamispaikkatoiminnalla on nuorille? 2. Millainen merkitys kohtaamispaikkatoiminnalla on nuorten yksinäisyyden kokemukseen? 3. Miten kohtaamispaikkatoimintaa voidaan nuorten näkökulmasta kehittää? Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä kohtaamispaikkatoiminnan kävijää. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tulokset osoittavat, että nuorten yksinäisyys väheni huomattavasti kohtaamispaikkatoimintaan osallistumisen myötä. Kohtaamispaikkatoiminnalla oli myös muita myönteisiä vaikutuksia nuorten elämään. Nuorten mukaan kohtaamispaikalla oli mahdollisuus tavata muita nuoria ja muodostaa vertaissuhteita. Vertaissuhteiden muodostumisella oli tärkeä merkitys nuorille. Nuoret kokivat tulleensa hyväksytyksi, ja yhteisöllisyyden kokemus sekä kuuluvuuden tunne vahvistuivat. Nuoret pääsivät osallistumaan myös toiminnan suunnitteluun ja kävijälähtöinen toiminta koettiin tärkeäksi.

Nuorten kokemaa yksinäisyyttä on mahdollista vähentää, mutta siihen tulisi päästä puuttumaan ajoissa. Jos nuorille tarjottaisiin oikea-aikaisesti keinoja yksinäisyyden vähentämiseen, voisi se ehkäistä myös syrjäytymiskehitystä.

Loneliness has been on the rise, especially among young people. Loneliness has been found to have several negative effects on the well-being of young people. Loneliness can cause depression, anxiety, fear and self-harm. A lonely person often feels insignificant and like an outsider from communities and society. More effective measures should be taken to reduce loneliness.

The aim of the thesis was to provide information on the importance of meeting place activities for young people and to find out how young people would develop meeting place activities. The purpose was to find out what the significance of the meeting place function is for the experience of loneliness among young people not in education, training or employment. The thesis was carried out as a qualitative research. The data were collected through semi-structured theme interview. Ten young people were interviewed.

The results suggest that loneliness among young people decreased with participation in the meeting place activities. Young people experienced that at the meeting place there was an opportunity to meet other young people and there was a chance to make new friends. The young people felt accepted, and their community experience and sense of belonging strengthened by participating in meeting place activities.

The findings indicate that it is possible to reduce the loneliness experienced by young people, but it should be dealt with at the right time and with the right methods.